Etusivu> Kirjastolehti > Keskustelua koronan kanssa

Keskustelua koronan kanssa

Lotta Muurinen

Koronavirus ja kirjastolainen keskustelevat.

Kevät 2020

-Kuules, käydäänpäs nyt läpi tämä homma. Yleensä siis teille voi kuka tahansa marssia ovesta sisään ja olla siellä niin kauan kuin haluaa vai?

-Joo

-Ihan ilman mitään asiaakin siis?

-Niin

-No mitä ne siellä niin kun tekee?

-Noo, kuka mitäkin… Opiskelevat, lukevat muuten vaan, osa kai ihan vaan lämmittelee… Ja sitten on tietysti ilmaisia tapahtumia ja sellaisia. Jotkut tulee vaan nähdäkseen vähän ihmisiä.

-Ai? Aika jännä. No mitä te siellä teette niille?

-Ei kai kummempia, yritetään auttaa siinä mitä ne etsii tai sitten löytää niille jotain muuta ilahduttavaa. Ja autetaan just jos jollain on joku tapahtuma tai näyttely. Mutta ei kai se aina niin merkillistä tarvitse olla, monille riittää että ollaan joku ihmiskontakti siinä. Vähän jutellaan ja hymyillään.

-Ahaa, kontakti, joo. Toi hymyjuttu kanssa…. Kyllä se on kuule niin, että tää homma on vuoden päästä ihan eri kantimissa!

-Siis miten niin?

Kevät 2021

-No niin, mites täällä on pärjäilty?

-Ihan hyvin. Älä tule lähemmäksi!! Ollaan tehty just niinkun sä sanot!

-Siis asiaton oleskelu on kielletty?

-On! Pitää siis olla asiallista asiaa, joku tarkoitus, kun tänne tulee. Eikä meillä oo ollut tuolejakaan siis aikoihin!

-Hyvä… Ja kaikkinainen turha ilonpito ja ne ”tapahtumat” ovat siis poissa?

-On, pidemmän aikaa jo. Ei tapahdu mitään. Uusia sääntöjä välillä keskenämme kerrataan. Mutta ei siis kaikki yhdessä tietenkään. Vaan sillä lailla että se määrä joka kulloisissakin rajoituksissa sallitaan kokoontuu yhteen huoneeseen, osa toisiin huoneisiin ja sieltä otetaan videoyhteys toisiimme. Ja sitten kerrataan kaikki se mitä ei nyt saa tehdä.

-Mites se teidän lainausjuttu?

-No, sillain tosi nopeesti jos asialliselle asialle ohi kävellessään näkee jonkun kirjan niin sen saa ottaa. Mut siis ei tosiaan jäädä mitään valikoimaan.

-Kuulostaa hyvältä. Ja teillekään ei sitten tulla turhaan höpöttelemään vai? Yksinäiset olkoon yksinäisiä kotonaan jos niillä sellainen on, eikös me näin sovittu?

-Me ollaan naamioissa lasin takana. Viime keväänä me vielä laitettiin jotain nalleja ikkunaan mutta ketään ei enää jaksa kiinnostaa.

-Hyvä! Jatkakaa samaan malliin!

-Kiitti… Siis kauanko jatketaan?

-Noo, palataan siihen sitten.

 

Kirjoittaja on kirjastonjohtaja Helsingin Töölön kirjastossa.