Maanjäristys ei jättänyt kirjailijaa rauhaan.
Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta (WSOY 1930, suom. Armas Hämäläinen)
”Me olemme kaikki vasta 20-vuotiaita. Me olemme vanhoja miehiä.”
Jotkut klassikot kestävät aikaa paremmin kuin toiset. Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta kuuluu ehdottomasti aikaa kestäviin. Kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva armoton kuvaus ensimmäisen maailmansodan eturintamalta tuo sodan iholle ja sen väkevä sanoma rauhan puolesta ja sodan mielettömyyttä vastaan on ajankohtaisempi kuin koskaan.
Paul Bäumer lähetetään naiivina parikymppisenä sotimaan Saksan puolesta. Sota ei kuitenkaan ole jännittävää sankaruutta, vaan raakaa eloonjäämiskamppailua. Koulutus ei valmista siihen, mitä hän kokee neljän vuoden aikana rintamalla: nälän, simputuksen, syöpäläiset, tykistötulen, kaasuiskut ja haavoittumiset. Paul Bäumerin usko sodan oikeutukseen menee pirstaleiksi sinä hetkenä, kun hän näkee ensimmäisen toverinsa kaatuvan.
Teoksen ilmestymisen jälkeen Remarque leimattiin Saksassa liian kantaaottavaksi ja liian poliittiseksi kirjailijaksi. Natsien noustua valtaan hänen kirjojaan poltettiin. Lukijat ottivat kirjan kuitenkin omakseen ja se on edelleen Saksan menestynein teos maan rajojen ulkopuolella. On kohtalon ivaa, että nyt kun Euroopassa taas soditaan, Remarquen kirjasta tehtiin uusi suurelokuva. Sen voi katsoa Netflixistä. Mutta ei tietenkään ennen kuin on lukenut kirjan.
Johanna Elomaa: Kenelle naakat laulavat (Otava 2022)
”Kenties jonain päivänä hän tekisi sen ja lähtisi.”
Johanna Elomaan uutuusromaanista on vaikea sanoa mitään paljastamatta sen loppuun piilotettua yllätystä. Kenelle naakat laulavat on Elomaan neljäs romaani ja se sijoittuu hänen edellisestä tuotannostaan poiketen Suomeen, Porvoon pittoreskiin pikkukaupunkiin.
Kirjan keskushenkilö Miriam on muuttanut taiteilijamiehensä perässä Porvooseen ja alistunut elämään varoen miehen äkkipikaista luonnetta. Töissä Miriamia pomottaa kylmä esihenkilö. Ystävä Annabella näkee Miriamin kokeman henkisen väkivallan ja koettaa saada tätä havahtumaan. Annabella puolestaan on sokea oman elämänsä ongelmille, kuten myös lapsettomuudesta kärsivä joogaopettaja Riia.
Elomaa kirjoittaa Miriamin ja muiden kirjassa esiintyvien naisten elämästä ja arjesta rauhallisesti. Hänen kielensä on taitava sekoitus realismia ja lyyrisyyttä. Monet viittaukset Porvoon historiallisiin yksilötragedioihin alleviivaavat sitä, että myös kaikkein kauneimpien pikkukatujen varrella asuu onnetonta väkeä, eikä idyllinen ulkokuori suojaa ketään epäonnelta. Loppuun olisi kaivannut kartan, josta olisi voinut seurata, missä kukakin milloinkin kulkee ja missä mitäkin on historian saatossa tapahtunut.
Alan Drew: Vesipuutarhat (Otava 2009, suom. Satu Leveelahti)
”Samassa kuului uusi ääni, merkillistä matalaa jyrinää.”
Alan Drew matkusti Turkkiin englanninopettajaksi elokuussa 1999. Muutama päivä maahan saapumisensa jälkeen hän heräsi yöllä maan tärähtelyyn, jota kesti alle minuutin. Kalifornialaisena hän oli tottunut tärinään, joten hän jatkoi uniaan. Seuraavana aamuna häntä odotti järkyttävä näky. Sortuneita rakennuksia oli silmänkantamattomiin. Drew vaimoineen pelastui, koska he asuivat länsimaalaisina paikkakunnan ainoassa kunnolla rakennetussa talossa.
Maanjäristys, jonka voimakkuus oli puolet helmikuun 2023 järistyksestä, ei jättänyt Alan Drew’ta rauhaan. Kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen hän julkaisi esikoisromaaninsa Vesipuutarhat, joka sijoittuu hetkeen ennen maanjäristystä ja elämään sen jälkeen. Kurdiperheen isä Sinan joutuu kohtaamaan vanhat kaunansa, kun amerikkalaisen perheen äiti uhraa raunioissa oman henkensä pelastaakseen Sinanin pojan. Vielä pahempaan henkiseen myllerrykseen isä joutuu sen jälkeen, kun selviää, että tytär on rakastunut amerikkalaisperheen poikaan.
Nuoren tytön kamppailu siveyttä vaativien perinteiden ja vapaudenkaipuun välillä on kuvattu kirjassa taitavasti. Samoin isä Sinanin mielenmyllerrys. Läheisen menettäminen, yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus ja kulttuurien törmäys ovat myös kirjan keskeisiä aiheita. Tätä hienoa ja koskettavaa teosta ei saa enää mistään muualta kuin kirjastoista.
