Jouni Toivanen, Tuukka Koski: Luomo. Vuosi Luomoa, Paasilinna: 2011, 166 s.
Luomo on seikkaperäinen kuvaus menestyksekkään ravintolan ensimmäisestä vuodesta. Kyseessä ei ole perinteinen keittokirja vaan ravintolan menut soljuvat kuukausien jaksoissa eteenpäin tarjoten lukijalle herkullisen elämyksen niin luku- kuin visuaalisenakin nautintona. Omistajat kertovat annosten ja Luomon tarinaa elävästi kuvien runsauden lomassa.
Luomo on lukuelämys, mutta aivan helppoa ei ole lähteä reseptejä kokeilemaan. Nämä menut vaativat aikaa ja taitoa. Harva menu kun syntyy yhden vuorokauden aikana. Valmisteluille on syytä ottaa aikaa jo edellisen vuorokauden puolelta. Harrastelija MasterChefeille tämä kirja on oiva lahja, mutta kiireiselle kokkaajalle teos saattaa aiheuttaa ahdistusta, jos mukana ei tule omaa kokkia.
Monessa annoksessa korostetaan raaka-aineiden hyvyyttä. “Käytä hyvää oliiviöljyä” vaatii kokilta jo aiempaa tietoutta raaka-aineista. Ihan jokaisesta ruokakaupasta ei tarvikkeita löydy, joten kokin tulee varata aikaa myös ruokaostoksille. Onneksi kirjan takaa löytyy ruokasanastoa, tietoa villiyrteistä ja ravintolan tavarantoimittajista.
Luomossa ei ole sisällysluetteloa, vaan lukijaa vaaditaan käymään menut läpi tarkemmin. Onneksi teoksessa on todella panostettu kuviin, jotka houkuttavat lukijaa jatkamaan oman reseptinsä etsintää.
Luomosta testaukseen pääsi jälkiruoka nimeltään “Pan con chocolate”. Tarkoitus oli ystävien kanssa valmistaa syntisen hyvä jälkkäri arkea piristämään. Tarkemmin reseptiin tutustuttuani huomasin ajan tulevan vastaan ja aloitin valmistelut jo edellisenä iltana. Valitsin reseptin tärkeimmän osan eli suklaabriossin teon.
Seuraavana iltana uunista todellakin löytyi suklaabriossinen vuoka, mutta reseptin muut osat oliiviöljyjäätelöstä ja muista annoksen oheistuotteista jäi tällä kertaa valmistamatta. Niin luovaa piirrettä ei nimittäin löytynyt, että millä olisi korvannut jäätelökoneen. Muutenkin menuissa kannattaa ottaa huomioon, että on tarvittavat laitteet saatavilla, muuten valmistus on haasteellista.
Suklaabriossi oli yksi Luomon helpoimmista resepteistä, mutta vei silti runsaasti aikaa. Pitkäjänteisyydellä sai aikaan todella maukkaan annoksen. Kuten ystäväni totesi, että karamellisoinnilla on tarkoituksensa. Sillä saadaan todella ero tavallisen pullan ja suklaabriossin välille.
+Taidolla ja rakkaudella tehty teos
+Elämyksellinen kuvia myöden
+Haastaa kokkaajan
-Ei sovi kiireiselle kokkaajalle
-Reseptikohtainen sisällysluettelo
