Taidealan kilpailullisuus kannusti radikaaleista ristipistoista tunnetun Linnea Saaritsin hakeutumaan nuoruuden haaveammattiin kirjastovirkailijaksi.
Lapsena Linnea Saarits, 40, asui Oriveden Opistolla, jossa hänen vanhempansa olivat töissä. Hän vietti paljon aikaa opiston kirjastossa, ja sai mennä sinne myös silloin, kun se oli suljettu muilta.
”Lintsasin koulusta bestikseni kanssa ja menimme kirjastoon lukemaan runoja.” Ystävä on nykyään töissä kirjastossa Joensuussa. Hän oli se, joka laittoi Helsinkiin kotiutuneelle Saaritsille viestiä, että Helsingin kaupunki hakee oppisopimusopiskelijoita kirjastoon.
Saarits laittoi hakemuksen vetämään ja tuli valituksi. Hän aloitti oppisopimuskoulutuksen Keskustakirjasto Oodissa viime syksynä.
Saaritsin yllätti se, että hän pääsi aika nopeasti työskentelemään asiakkaiden kanssa. ”Tuntui jännittävältä, että täällä vain menen työntekijäliivit päällä enkä tiedä mistään mitään. Aika pitkälle pääsin niin, että larppasin kirjastotyöntekijää.”
Kirjava työura
Linnea Saarits on ehtinyt tehdä monenlaisia töitä.
”Sanon lapsilleni, ettei tulevaisuudessa harva voi tehdä koko uraa yhtä työtä.”
Saarits haki opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistoon, mutta jäi varasijalle. Hän opiskeli sitten vaatturiksi, mutta ymmärsi koulussa, ettei työ vastaa hänen odotuksiaan. Opinnot jäivät, koska Saarits sai puolisonsa kanssa kolme lasta. Lapsiperheessä olisi vaikeaa elää opintotuella.
”Palkallinen oppisopimuskoulutus oli ainoa vaihtoehto tässä elämäntilanteessa.” Ennen kirjastoalaa Saarits päätyi myyjäksi useammalle kirpputorille, Ruohonjuureen ja rautakauppaan.
”Tein töitä vähän sillä ajatuksella, että saan rahaa, jotta voin töiden jälkeen tehdä oikeasti haluamiani asioita.”
Hän pyrki silti työskentelemään eettisiksi kokemissaan paikoissa, mutta pettyi siihen, että kaikkialla myyjän työ oli lopulta ostettavien tavaroiden tyrkyttämistä.
”Kirjastossa minua on houkuttanut se, ettei tarvitse myydä mitään. Ehkä asiakkaatkin ovat niin ystävällisiä siksi, että palvelut ovat maksuttomia.”
Pitkästä asiakaspalvelukokemuksesta on ollut hyötyä kirjastoalalla.
”Minua varoitettiin etukäteen, että kirjastossa voi tulla myös vaikeita tilanteita asiakkaiden kanssa, mutta vastasin, että olen jo nähnyt kaiken.”
Oodissa on lisäksi vartijat aina paikalla, joten kirjastotyöntekijöiden ei tarvitse selvittää hankalia tilanteita.
”Yllätyin myös siitä, miten koukuttavaa kirjojen hyllyttäminen on. Välillä kun kotona on stressaavaa lasten kanssa, mietin, että pääsisipä hyllyttämään.”
Kantaaottavia ristipistoja
Aktivismi ja taide ovat olleet tärkeä osa Linnea Saaritsin elämää. Hän osallistui vuonna 2015 ensimmäistä kertaa Radikaalien ristipistojen tapaamiseen.
Saarits innostui. Radikaaleissa ristipistoissa perinteinen ristipistotekniikka ja usein söpöt kuvat yhdistetään poliittisesti kantaaottaviin tai räväköihin teksteihin.
Pian hän alkoi pitää omia näyttelyitään ja saada apurahoja. Muutaman vuoden ajan hän eli vuoronperään apurahoilla ja työttömyystuella. Kun hän pääsi töihin nuorille aikuisille työpajatoimintaa järjestävään Leikkiväkeen, hän opetti siellä myös radikaaleja ristipistoja.
Viime kesänä Saarits pääsi järjestämään Oodissa kirjailijahaastattelun ja ristipistotyöpajan Helsinki Pride -viikolla. Seuraavaksi hänellä on tapahtumatuotantokurssi, jonka lopuksi hän järjestää lavarunoustapahtuman.
”Seuraan aika laajasti kulttuurikenttää, mistä on hyötyä kirjastotyössä.”
Saarits on tyytyväisempi työskentelyyn kirjastovirkailijana kuin taiteilijana.
”Kyllästyin muutamassa vuodessa taidemaailman kilpailullisuuteen. Joka vaiheessa on kilpailua: että saa oman työnsä esille, että saa ostajia, että saa apurahan. Se on aika raskasta.”
Hänestä on mukavaa nyt kuulua työyhteisöön, jossa ei kilpailla keskenään. Vaikka oppisopimuskoulutuksen jälkeen häneltä jää vain vähän aikaa taideprojekteihin, hän oli viime keväänä mukana taidenäyttelyssä. Marraskuussa häneltä tulee yksityisnäyttely Bar9-nimiseen paikkaan Helsingissä.
Monipuolinen Oodi
Keskustakirjasto on ainutlaatuinen, koska siellä on esimerkiksi peli- ja musiikkistudioita ja kolme robottia.
”Moni on sanonut, että Oodi on haastava kirjasto aloittaa, koska siellä on niin paljon erilaisia palveluita, mutta toisaalta siinähän oppii. Kirjastotyöntekijöiden tehtävä ei myöskään ole opettaa ketään, vaan esimerkiksi studioilla työskentelee studiovastaava ja 3D-tulostimilla on ohjeet asiakkaille.”
Työpuhelimilla saa myös nopeasti kysyttyä apua kollegoilta.
”Oodissa yhteishenki on mahtava, ja uskallan matalalla kynnyksellä pyytää apua työkavereilta.”
Vapaa-ajallakin on yhteistä tekemistä, kuten lukupiiri.
Turvallisemman tilan periaatteet on myös huomioitu hyvin. Linnea Saarits toivoo silti, että turvallisemman tilan periaatteista käytäisiin jatkuvaa keskustelua kirjastoissa.
Hän työskentelee mielellään lasten ja nuorten tiimissä, sillä häntä kiinnostaa pohtia, millaiset tapahtumat vetäisivät alaikäisiä kirjastoon ja lukemisen pariin.
”Oodin hyviä puolia on myös se, että siellä ei ole koskaan tylsää, vaan aina on tekemistä ja asiakkaita.”
