Kulttuuribloggari Simo Sahlman löytää nettisovelluksesta aina lisää luettavaa. ”Kuin joki, johon virtaa koko ajan uutta”.
Sovelluksista voi bongata uutta luettavaa sekä algoritmien että muiden käyttäjien avulla. Luettavien kirjojen lista voi kasvaa ihmiselämää pidemmäksi, mutta se ei ole vaarallista.
Simo Sahlman havahtuu omaan kuolevaisuuteensa konkreettisesti katsoessaan listaa kirjoista, jotka hän haluaisi lukea.
”En ehdi mitenkään lukea edes pientä osaa niistä. Tuskin edes kaikkia omista kirjahyllyistäni.”
Merkittävä syy listan pituuteen on Goodreads-sovellus eli yhteisöpalvelu, jossa käyttäjät voivat kirjata ylös lukemiaan kirjoja ja kirjoja, joita he haluaisivat lukea, kirjoittaa arvosteluja sekä seurata muita lukijoita. Mitä enemmän käyttäjä kirjaa mieltymyksiään, sitä paremmin sovellus osaa ehdottaa teoksia, jotka voisivat olla käyttäjälle mieleen.
Sahlman loi tilin Goodreadsiin vuonna 2016. Hän kuvailee sovelluksen tuntevan hänen kirjamakunsa jo pelottavan hyvin. Algoritmin kautta löytyivät esimerkiksi Dean Koontzin kirjat.
Jokaisen merkinnän myötä ehdotuksia satelee lisää.
”Se on kuin joki, johon virtaa koko ajan uutta.”
Yksinäisestä sosiaaliseksi
Sahlmanin vuonna 2015 aloittama Lukupino-blogi sai alkunsa halusta jutella ihmisten kanssa vaikutuksen tehneestä kirjasta. Hän oli tuolloin tuore Instagram-käyttäjä, eikä verkostoa vielä ollut.
Edelleenkään Shalman ei ole kirjoittanut kyseisestä teoksesta – The Autobiography of a Super-Tramp – yhtään päivitystä. Muista kirjoista on päivityksiä riittämiin, ja blogin aihevalikoima on laajentunut myös teatteriin ja muuhun kulttuuriin.
Blogia aloittaessa haaveena oli, että lukeminen ei olisi yksinäinen tapahtuma.
”Toivoin, että syntyisi keskustelua, ja sosiaalisessa mediassa se onnistuukin. Samalla esiin nousee sellaisia kirjoja, jotka voisivat muuten jäädä sivuun.”
Vinoumat näkyviin
Goodreadsista Sahlman toivoi välinettä kaikkien lukemiensa kirjojen merkitsemiseen. Aiemmin hän oli tehnyt listaa vihkoon, mutta sovellus on osoittautunut paremmaksi menetelmäksi.
”Aloitin merkkaamalla kaiken, mitä olen ikinä lukenut. Se oli todella hauskaa, ikään kuin matka menneeseen lukuhistoriaan.”
Sahlmanin want to read- eli haluan lukea -listalle pääsee sekä algoritmien että muiden käyttäjien suosittelemia teoksia. Osa hänen seuraamistaan käyttäjistä on tuttuja, mutta osaa hän ei tunne oikeassa elämässä lainkaan.
Sahlman itse ei kirjoita arvosteluja lukemistaan kirjoista vaan ainoastaan antaa niille tähtiä – siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Stephen Kingin tai John Steinbeckin teosten arvottaminen tuntuu kummalliselta. Sanottavansa hän kirjaa blogiin.
Goodreads auttaa Sahlmania myös tarkkailemaan lukemistaan kokonaisuutena ja mahdollisia vinoumia. Jos esimerkiksi kirjailijoiden sukupuolijakauma näyttää kallistuvan pelkkiin miehiin, hän voi tarkoituksellisesti etsiä luettavakseen muiden sukupuolten teoksia.
Suorittaminen seis
Sahlman tekee itselleen vuosittaisen lukutavoitteena. Jo nyt hän tietää, ettei tämän vuoden tavoite täyty. Se herättää hassuja ajatuksia, ja lukeminen voi alkaa tuntua suorittamiselta.
”Silloin huomaa miettivänsä, että pitäisikö lukea lyhyempiä kirjoja tai kuunnella runoteoksia loppuvuoden. En oikein tiedä, mistä tulee ajatus, että minun pitäisi jotenkin palvella sovellusta eikä päinvastoin. Ei se ole mikään peli, joka pitäisi voittaa.”
Samalla Sahlman saa muistutuksen siitä, että lukemista voi harrastaa ihan vain lukemisen ilosta. Se, että kirjalista on pidempi kuin ihmiselämä, tuo myös turvaa.
”Joku on sanonut, että kirjahylly on paras suoja, millä voi eristää itsensä muusta maailmasta. Se on lohdullinen ajatus.”
Tilin Goodreadsissa voi pitää joku julkisena eli kaikille näkyvänä tai yksityisenä, jolloin tiedot eivät näy muille käyttäjille. Tilin pitäminen yksityisenä voi auttaa siihen, ettei lukeminen muutu suorittamiseksi.
Esimerkkejä kirjahyllysovelluksista:
– Goodreads
– Basmo
– Bookly
– PBR
– Bookshelf
– Paperi ja vihko
