Noin sata nuorta suorittaa siviilipalvelustaan kirjastossa. Heidän koulutuksessaan painottuu jatkossa entistä enemmän kokonaisturvallisuus.
Elias Ojalammi on yksi lukuisista nuorista, jotka päättivät suorittaa siviilipalveluksensa kirjastossa.
19-vuotias Ojalammi kertoo, että hänelle kyse oli sekä arvovalinnasta että käytännön syistä. Armeija ei kiinnostanut häntä, eivätkä myöskään aseet.
”Se on arvokysymys, mutta tämä sopii myös paremmin aikatauluuni. Tästä on minulle myös enemmän hyötyä, sillä saan työkokemusta”, Ojalammi sanoo.
Ojalammi tekee kirjastossa perustyötä, kuten asiakaspalvelua, hyllytystä, tapahtumissa avustamista sekä logistiikkaan liittyviä tehtäviä. Tehtäviin on kuulunut esimerkiksi digiopastusta.
Ojalammi pitää kirjastotyön vahvuutena sen monipuolisuutta. Päivittäin hän siirtyy tehtävästä toiseen ja pääsee kartuttamaan osaamistaan eri asioissa. Käytännön työn ohella hän oppii asiakaspalvelua.
Kirjastot kiinnostavat
Lapinjärvellä sijaitsevassa Siviilipalveluskeskuksessa kirjastoja pidetään erittäin suosittuina ja merkittävinä siviilipalveluspaikkojen tarjoajina. Parhaillaan siviilipalvelusta suorittaa vajaat 800 siviilipalvelusvelvollista, joista noin sata on kirjastoissa.
Eniten siviilipalvelushenkilöitä rekrytoidaan pääkaupunkiseudun kirjastoihin. Palvelusvelvollisia on myös yliopistokirjastoissa.
Siviilipalveluskeskuksessa kirjastojen nähdään tukevan yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta muun muassa edistämällä väestön henkistä hyvinvointia ja toimintakykyä.
Koulutus muuttuu
Siviilipalvelusjohtaja Mikko Reijonen haluaa herätellä kirjastoja valmistautumaan tulevaan muutokseen. Siviilipalveluslakia ollaan uudistamassa. Hallituksen esitys siviilipalveluslain muuttamisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle tänä syksynä.
Reijosen mukaan tavoitteena on suunnata siviilipalvelusta entistä vahvemmin yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta tukevaan työhön.
Lakiluonnoksen mukaan koulutusjakso pitenisi nykyisestä neljästä viikosta vähintään viiteen viikkoon. Ehdotettu vaihteluväli on 5–8 viikkoa. Lisäksi turvallisuuskysymykset saisivat näkyvän roolin sekä koulutuksessa että työpalvelussa.
Palveluspaikoissa tämä voisi tarkoittaa uudenlaisia tehtäviä. Niihin voisivat kuulua turvallisuuteen liittyvän viestinnän ja ohjeiden tekeminen, poistumisharjoitusten ja turvallisuuskävelyiden suunnittelu, väestönsuojiin liittyvät tehtävät sekä kulttuuriomaisuuden suojelu.
Tavoitteena on lain voimaantulo ensi vuoden alussa.
Miettikää tehtäviä
Turvallisuustyötä kehitetään jo eri puolilla maata. Muun muassa Lapinjärvellä ja Myrskylässä on kehitetty kuntien yhteistä turvallisuusassistenttina toimivan sivarin tehtävänkuvaa. Reijosen mukaan kokemukset ovat olleet pelkästään myönteisiä.
Siviilipalveluskeskus on neuvotellut Kuntaliiton sekä kuntien turvallisuuspäälliköiden kanssa siitä, miten siviilipalvelusvelvollisten turvallisuusosaamista voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin kunnissa.
Elokuussa siviilipalvelusvelvollisten koulutukseen lisättiin uusi osio, joka käsittelee oppilaitosturvallisuutta sekä lasten ja nuorten turvallisuutta.
Reijosen mielestä kirjastot voisivat hyödyntää nykyistä paremmin sivareiden osaamista ja tarjota heille enemmän mahdollisuuksia kehittyä palveluksen aikana.
Reijonen pohtii, että monissa palveluspaikoissa sivareiden tehtävänkuva on saatettu määritellä valmiiksi jo ennen palveluksen alkamista.
Hänen mielestään palveluspaikkojen kannattaisi kysyä suoraan siviilipalvelusta suorittavilta heidän kiinnostuksen kohteistaan ja antaa heille myös suunnitteluun liittyviä tehtäviä.
”Hienoa olisi, jos tehtäviä voitaisiin muokata velvollisen kiinnostuksen ja osaamisen mukaan. Samalla se toisi uusia näkökulmia ja voisi synnyttää esimerkiksi kirjastoihin aivan uudenlaista toimintaa.”
Onko järkevää?
Keravan kirjastossa siviilipalvelushenkilönä työskentelevä Elias Ojalammi kertoo suhtautuvansa varauksellisesti ajatukseen, että turvallisuuteen liittyviä tehtäviä lisättäisiin koulutukseen tai itse palvelukseen.
”Minusta tuntuu, että julkisissa rakennuksissa on jo ennestään ammattilaisia, jotka vastaavat näistä asioista. En tiedä, missä määrin on järkevää siirtää tällaisia tehtäviä sivareille”, Ojalammi pohtii.
Periaatteen tasolla hänen mielestään on kuitenkin hyvä, että turvallisuus huomioidaan julkisissa tiloissa. Hän korostaa, ettei hänellä ole asiasta vahvoja näkemyksiä.
Sivareita ei tällä hetkellä useinkaan oteta mukaan kirjastojen turvallisuustehtäviin.
Keravan kirjaston kirjastopalvelujohtaja Maria Bang suhtautuu ajatukseen sivareiden osallistumisesta turvallisuustyöhön pääosin myönteisesti. Esimerkiksi poistumisharjoitusten toteuttamiseen tarvitaan aina lisäapua.
Reijonen taas haluaa korostaa, että vakinaisen henkilöstön tehtäviä ei siviilipalveluksella ole tarkoitus korvata. Sivarit toimivat aina ammattilaisten tukena.
Lisää kohtaamisia
Siviilipalvelus ei Elias Ojalammin mukaan ole varsinaisesti valmistanut häntä kirjastotyöhön.
Kaikki nykyiseen palvelukseen liittyvät rutiinit hän kertoo oppineensa pääasiassa kirjastossa. Hänen mielestään siviilipalvelusta tulisi kehittää erityisesti asiakkaiden kohtaamisen näkökulmasta.
”Jos koulutuksessa käsiteltäisiin enemmän yleisesti ihmisten välistä vuorovaikutusta ja muiden huomioimista, siitä olisi ainakin hyötyä asiakaspalvelussa.”
