Museon kierroksella selviää, että kirjailija oli pihi ja syrjäänvetäytyvä tarkkailija, jonka koulutodistus oli täynnä kymppejä.
Vuonna 1997 Seija Hankonen ja Jussi Haanpää suuntasivat Piippolasta Ouluun kuomullisen peräkärryn kanssa. Määränpäässä odotti Jussin edesmenneen Elsa-serkun omaisuus, joka oli vaarassa päätyä jätelavalle. Aikaa oli annettu kaksi päivää.
Asuntoon yksin jäänyt kissa oli ehtinyt tehdä jo tuhojaan. Tärkein oli kuitenkin säilynyt: Elsan isän, vuonna 1955 kuolleen Pentti Haanpään jäämistö.
Tavaraa kertyi laatikoittain ja jätesäkeittäin. Seija Hankonen työskenteli Piippolan kirjastonhoitajana ja työnsä ohessa perkasi jäämistöstä ison osan Pentti Haanpään museon nykyisestä esineistöstä.
“Elsalta saatu materiaali muutti kaiken,” Seija Hankonen muistelee.
“Siihen asti suuri yleisö oli pitänyt Haanpäätä pelkkänä juoppona ja nyt löytyi aivan erilainen Pentti.”
Erilainen Pentti oli tarkka mies, joka piti huolen asioista ja säilytti kaiken. Hankonen esittelee vihkoa, johon Haanpää on merkinnyt kaikki menonsa jokaista postimerkkiä myöten. Päiväkirjan loppulehdille on Haanpää luetellut saamansa kalat. Jokaisen sarakkeen päällä on lueteltuna kalat gramman tarkkuudella. Haanpää pelasi kirjeshakkia. Otteluista säilyivät muistivihkot kaikkine siirtoineen. Kuka tahansa voi tutkia Haanpään muistivihkoja, jotka löytyvät palvelusta digi.kirjastot.fi.
Hankonen näyttää Haanpään kymppien täyttämää koulutodistusta. Vain laulu on kuutonen, vaikka Haanpään suku on pelimannisukua. Muuan naapuri oli kertonut, että Haanpää kuitenkin lauleskeli yksin kävellessään. Museon nurkassa lepää Haanpään gramofoni, jonka savikiekot sisältävät sekä sinfonioita että kupletteja.
“Pentti oli syrjäänvetäytyjä, tarkkailija. Hän kuljeskeli ja katseli ihmisten ilmeitä ja eleitä,” Hankonen luonnehtii.
Huoneesta museoksi
Silloin kun Seija Hankonen pelasti Haanpään jäämistöä, vanhassa kirjastossa oli jo pieni Haanpää-huone.
Nykyinen museo syntyi vuonna 2008, kun kirjasto sai uudet tilat Piippolan keskustasta. Tuolloin Seija Hankonen puhui päättäjät puolelleen ja museo sai kaksi omaa huonetta.
Heti museon ovella on vastassa Haanpään kirjailijanurkkaus.
Huoneessa nököttää Haanpään sotareppu ja kaupunkimatkoilla käytetyt laukut. Lisäksi siellä on saappaat, jotka Haanpäällä oli jalassaan hukkuessaan. Vitriinissä ovat tupakkavehkeet, jotka kirjailijalla oli tuolloin taskussaan.
Yksi kaappi on täynnä Kiinan-matkalta tuotuja matkamuistoja.
”Sukulaiset ovat sanoneet, että Haanpää oli niin pihi, ettei hän varmasti ole itse ostanut niitä vaan saanut ne lahjaksi,” Hankonen sanoo.
Toisessa huoneessa on esillä Haanpään teosten ensipainokset ja jonkin verran käännöksiä. Elsa-tytär ymmärsi isänsä jäämistön merkityksen, sillä hän kortistoi Haanpään 1500 niteen kirjaston. Tuosta kirjastosta museolla on noin parisataa kirjaa.
“Varttuneempia kävijöitä kiinnostaa yleensä eniten Pentin mitalit ja muu sotaan liittyvä,” Hankonen sanoo. “Ja minustakin ne ovat kiinnostavimpia.”
Museo on Haanpään kotikulmilla. Lähellä on osuuskassan talo, jonka yläkerrassa oli Haanpään koti viimeiset vuodet. Haanpää vietti koko elämänsä Lamujoen lähellä. Hän syntyi Leskelässä, Lamujoen varrella, vajaa kymmenen kilometriä Piippolasta.
“Kokosimme kaiken Haanpäähän liittyvän tänne museoon,” Seija Hankonen kertaa. “Se oli hieno lopetus kirjastouralleni.”
Oululaiset kaappasivat
Haanpää-seura perustettiin heti Pentti Haanpään kuoltua.
“Sitten oululaiset kaappasivat seuran”, Hankonen kertoo. 1970-luvun alussa toiminta tyrehtyi. Vuonna 1983 seura palautettiin Piippolaan. Pari vuotta myöhemmin järjestettiin Haanpään 80-vuotisjuhlat, joissa oli mukana kirjailijan sukulaisia. Jussi Haanpää keräsi sukulaisilta vanhoja valokuvia. Tuo kuvakokoelma toimi kirjaston Haanpää-huoneen ja sittemmin museon lähtölaukaisuna.
Haanpää-aiheisten seminaarien ja tapahtumien jälkeen ihmiset muistavat museon ja vierailevat siellä edelleen. Kirjastovirkailija Nina Sipola kertoo, että kävijöitä tulee ympäri Suomea mutta myös lähistöltä. Usein paikalle soitetaan Seija Hankonen, joka tietää museosta kaiken.
Myös tutkijat kiinnostuivat jälleen Haanpäästä, kun museo muutti uusiin tiloihin.
Ensimmäisenä kesänä tutkija ja tietokirjailija Matti Salminen viihtyi museolla kaksi viikkoa ja toisena kesänä kolme viikkoa. Salminen kävi kaiken perusteellisesti läpi. Tuloksena oli vuonna 2013 julkaistu elämäkerta ja useita kokoelmia aiemmin julkaisemattomista teoksista ja lehdissä ilmestyneistä tarinoista.
Museon tulevaisuus hieman pelottaa Seija Hankosta. Nykyään Piippola muodostaa kolmen muun entisen kunnan kanssa Siikalatvan kunnan.
“Miten museon käy, jos kylältä lakkautetaan kirjasto?” Hankonen pohtii. “Mutta minä aion esitellä museota niin kauan kuin pysyn jaloillani.”
Museon kantava voima on autenttisuus ja huolella vaalittu kokoelma. Säilynyt esineistö tarjoaa syvällisen ja henkilökohtaisen kosketuksen kiisteltyyn kirjailijaan.
“Ihmeellisintä tässä museossa on se, miten Pentti on voinut säilyttää kaiken tämän. Ja miten ne ovat voineet säilyä tallessa Elsalla muutosta toiseen.”
Fakta: Pentti Haanpää
- Kirjoitti noin 350 novellia ja 10 romaania.
- Palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1948.
- Tekstien aiheina olivat yhteiskunnan ongelmat, maaseutu ja sen ihmiset sekä luonto ja sen kiertokulku, maa ja maattomuus.
- Haanpään tinkimättömän kriittisyyden vuoksi useat kustantamot karttoivat hänen teostensa julkaisemista.
