E-kirjojen ja äänikirjojen saatavuus kirjastoille on heikentynyt merkittävästi. Yhteinen e-kirjasto helpottaa kirjastojen työtä, kirjoittaa projektiasiantuntija Seija Laitinen-Kuisma.
Yleisille kirjastoille rakennetaan parhaillaan yhteistä e-kirjastoa. Vuoden 2024 alusta alkaen asiakkaat pääsevät käyttämään koko Suomen kuntien yhteistä e-kirjastoa ja tarve alueellisille e-kirjastopalveluille loppuu. Tähän lopputulokseen tähtää opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ja Helsingin kaupunginkirjaston vetämä e-kirjastohanke.
Yhteinen e-kirjasto tulee muuttamaan nykytilannetta monella tapaa parempaan suuntaan niin kirjastojen työntekijöiden kuin asiakkaidenkin näkökulmasta. E-kirjaston rakentamisesta kannattaa jokaisen kirjastoammattilaisen olla kiinnostunut, sillä nyt kirjoitetaan uutta, erittäin merkittävää lukua kirjastojen tulevaisuuden kirjaan.
Tällä hetkellä tilanne on e-aineistojen suhteen erityisesti asiakkaiden näkökulmasta luvalla sanoen sekava. Erilaisia teknisiä alustoja e-kirjojen, äänikirjojen ja e-lehtien käyttämiseksi on kymmenkunta. Niiden käyttö on hankalaa sekä asiakkaille että osittain myös kirjastojen työntekijöille. Neuvontatyötä tehdään kirjastoissa paljon, joten henkilökunnankin täytyy hallita useiden alustojen käyttö. Kirjastojen yhteenliittymillä on käytössään eri määrä erilaisia e-kirjastopalveluja.
Hankalinta nykytilanteessa on se, että tavoite tasa-arvoisesta kirjastosta ei tällä hetkellä toteudu. Kirjastoilla kun on tarjolla erilaiset määrät e-aineistoa lainattavaksi. Valikoima ei siis ole sama kaikille suomalaisille kirjastonkäyttäjille.
Tulevaisuudessa tilanne tulee olemaan aivan toisenlainen. Jokaisella suomalaisella on asuinpaikastaan riippumatta jatkossa pääsy yhteiseen e-kirjastoon ja saman valikoiman äärelle, joten tasa-arvo toteutuu nykyistä paremmin. Digiaineisto kun ei tunne kuntarajoja.
E-kirjastohankkeen aikana kehitetään ja avataan e-kirjastolle helppokäyttöinen ja toimiva teknologiaratkaisu. Kirjastot eivät hallinnoi tällä hetkellä itse e-kirjojen, äänikirjojen ja e-lehtien jakelualustoja. Kirjastot ovat siis riippuvaisia jakelualustojen haltijoiden tekemistä muutoksista ja kehitystyöstä ja vaikutusmahdollisuudet niihin ovat vähäisiä.
Loppujen lopuksi teknologia on toki vain väline – niin tärkeä kuin se onkin. Se, millä todella on merkitystä, ovat sisällöt. Ilman sisältöjä ei ole kirjastoa, ei myöskään e-kirjastoa.
Tällä hetkellä e-kirjojen ja äänikirjojen saatavuus kirjastoille huononee koko ajan. Tilanne on hälyttävä. Kirjakauppaliiton myydyimpien e- ja äänikirjojen tammikuun listaan verrattuna äänikirjojen saatavuus kirjastoille on enää 10 prosenttia ja e-kirjojen 40 prosenttia. Lasten äänikirjojen saatavuus on nolla ja e-kirjojen 10 prosenttia.
Kaksi vuotta sitten e-kirjojen saatavuus oli vielä 80 prosenttia ja äänikirjojen noin 50 prosenttia, eli muutos on ollut lyhyessä ajassa todella dramaattinen.
E-kirjastoa varten käydään tiiviitä neuvotteluja kustantajien kanssa. Tavoitteena on, että yhteisessä e-kirjastossa on tarjolla mahdollisimman laaja ja monipuolinen kokoelma aineistoa. E-kirjastohankkeen aikana luodaan sellaiset lisenssimallit, jotka takaavat kustantajille riittävän korvauksen, jotta aineiston myynti kirjastolle on heille kannattavaa. Kirjastolaitos ja sisällöntuottajat tarvitsevat toisiaan. Ilman hyvinvoivaa kustannusalaa ei ole kirjastolaitosta. Kirjastot tukevat merkittävällä tavalla sisällöntuottajien toimintaa sekä ostamalla aineistoja että tekemällä omaa markkinointityötään sisältöjen kuluttamisen hyväksi.
Kirjaston tehtävänä on ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa. Yhteisessä e-kirjastossa kirjaston kokoelmaperiaatteet toteutuvat edelleen. Myös e-kokoelma sisältää sekä uutuuksia että vanhempaa aineistoa. Vaikka yhteistä e-kirjastoa varten perustetaan kevyt organisaatio pyörittämään e-kirjaston toimintaa, vastaavat aineistojen valinnasta kirjastot yhdessä.
Hankkeen aikana luodaan sopimus kirjastojen ja yhteisen e-kirjaston välisestä työnjaosta sekä perustetaan organisaatio, joka jatkossa ylläpitää yhteistä e-kirjastoa ja hoitaa kilpailutus- ja sopimusasiat keskitetysti. Yhteisen e-kirjaston rahoituksesta vastaavat kunnat.
Yhteisellä e-kirjastolla on kirjastojen henkilökunnan kannalta monia etuja, sillä e-kirjasto helpottaa ja selkiyttää kirjastojen työtä. Yhteinen e-kirjasto myös lisää lukemisen kiinnostavuutta, helpottaa luettavan löytämistä ja edistää siten suomalaisten lukutaitoa. E-kirjasto kytkeytyy siis kirjaston yleisessä merkityksessä moneen kohtaan. Taustalla on tietenkin kirjastolaki, jonka mukaan yleisten kirjastojen tehtävänä on ylläpitää monipuolista ja uudistuvaa kokoelmaa. Millainen olisi tulevaisuuden kirjasto, jos sieltä puuttuisivat kokonaan e-aineistot?
E-kirjastohankkeesta ja yhteisestä e-kirjastosta on liikkeellä jonkun verran väärinkäsityksiä ja uskomuksia. Korjaukset yleisimpiin väärinkäsityksiin voit lukea hankkeen verkkosivuilta osoitteesta kirjastot.fi/ekirjastohanke, ajankohtaista e-kirjastohankkeessa -osiosta. Ole ihmeessä yhteydessä, jos mikä tahansa asia e-kirjastossa mietityttää sinua. Etsitään yhdessä vastaukset. Viestiä voi laittaa osoitteeseen .
Kirjoittaja on projektiasiantuntijaHelsingin kaupunginkirjaston vetämässä e-kirjastohankeessa
