Susanna Vuorela työskenteli 25 vuotta kotipalvelussa mutta uupui ja päätti vaihtaa kirjastoalalle. Kirjastotyön etu on se, että nyt asiakkailta tulee paljon vähemmän kielteistä palautetta.
Uudet työkaverit kirjastossa ihmettelivät, kun Susanna Vuorela, 50, juoksi paikasta toiseen.
”He sanoivat minulle, ettei täällä tarvitse juosta”, Vuorela sanoo nykyisessä työpaikassaan Itäkeskuksen kirjastossa.
Puolitoista vuotta sitten Vuorela oli sairauslomalla työstään perhetyöntekijänä. Hänen asiakkaitaan olivat kotipalvelun lastensuojeluperheet. Hän heräsi valvomaan aamuyöstä ja mietti työterveyslääkärin kysymystä siitä, mitä muuta työtä hän voisi tehdä.
Vuorelan mieleen tuli yhtäkkiä kirjastotyö, josta hänen teini-ikäinen tyttärensä oli ollut hetken aikaa kiinnostunut. Vuorela mietti, että mitä jos hän hakisi alalle.
”Innostuin ajatuksesta todella.”
Vuorela tajusi, että hänellä on paljon sellaista osaamista, jota hän voisi hyödyntää kirjastossa. Esimerkiksi asiakaspalvelu oli hänelle tuttua ja luontaista. Hän oli kirjoittanut kolme romaania ja osasi tehdä some- ja blogitekstejä.
Kirjastotyön iso osa on tiedonhakua. Siihen Vuorela oli saanut hyvän koulutuksen suoritettuaan Helsingin evankelisen opiston Mediapajan vuosia sitten. Hän oli jo silloin ajatellut alanvaihtoa journalistiksi. Haave kuitenkin jäi, sillä lehtiin oli vaikea päästä töihin eikä neljän pienen lapsen äiti voinut ryhtyä freelanceriksi.
Vuorela ehti työskennellä 25 vuotta kodinhoitajana Itäkeskuksen alueella. Sosiaaliala oli hänelle kutsumusala.
Työ oli mielekästä mutta raskasta, ja se muuttui koko ajan raskaammaksi.
”Olen yliempaattinen ihminen, joten asiakkaiden rankkojen tarinoiden kuuleminen aiheutti minulle uupumuksen. Työssäni oli myös usein vaaratilanteita. Minua on lyöty kyynärsauvalla ja leipäveitsellä sekä uhattu pistoolilla.”
Leipäveitsellä Vuorelaa löi 10-vuotias poika, joka suuttui, kun Vuorela esti häntä katsomasta aikuisten väkivaltaviihdettä.
Helppo siirtymä
Vuorela oli otettu siitä, kuinka myönteisesti Helsingin kaupungin työntekijät suhtautuivat hänen alanvaihtoonsa.
”Lastensuojelussa oli helposti lähestyttävä esihenkilö, joka sanoi tajuavansa, että minut pitää päästää menemään. Helsingin kaupunki halusi myös auttaa vanhan työntekijänsä uudelle uralle. Itäkeskuksen kirjastossa minut otettiin hyvin vastaan.”
Vuorelan ei tarvinnut edes irtisanoutua, vaan hän pääsi uudelleensijoitusprosessiin Helsingin kaupungille. Hänen piti kuitenkin itse hakea ensimmäinen työkokeilupaikkansa. Vuorela lähetti työhakemuksen 25:een Helmet-kirjastoon. Kaikki muut kirjastot vastasivat ei kiitos, mutta Itäkeskuksen kirjaston palveluesimies toivotti hänet tervetulleeksi.
”Se oli ihan uskomatonta, koska halusin eniten päästä juuri tänne. Tykkään Itä-Helsingin monipuolisesta asiakaskunnasta. Asun myös lähellä Vuosaaressa.”
Oli kulunut vain pari kuukautta unettomasta yöstä, kun Vuorela aloitti työkokeilunsa. Viime elokuussa hän jatkoi puolentoista vuoden oppisopimuskoulutukseen Itäkeskuksen kirjastossa.
Hän suorittaa kirjasto- ja tietopalvelualan tutkintoa Keudassa.
”Meidän opintoryhmässämme sattumalta kaikki olivat alanvaihtajia. Lähes puolet on samaa ikäluokkaa kanssani.”
Turvaa ja kiitosta
Kirjastovirkailijan palkka on sama kuin kodinhoitajan, mutta työssä on etuja verrattuna entiseen.
”Hoitoalalla työ pitää aina saada loppuun ennen kotiinlähtöä, mutta kirjastossa puuhan voi jättää kesken. Täällä voi jättää vaikka lapun, että jatkan huomenna. Hoitoalalla työpäivä ei saanut venyä, joten minun piti kiirehtiä, jotta sain tehtyä kaiken valmiiksi annetussa ajassa.”
Hoitoalalla hätätilanne saattoi vaatia venyttämään työpäivää useammalla tunnilla.
”Kirjastossa on tukena ja turvana työkavereita ja vahtimestari. Entisessä työssäni olin pääasiassa yksin.”
Moni muukin asia parani, kun Vuorela vaihtoi alaa.
”Hoitajia kohdellaan paljon huonommin kuin kirjaston työntekijöitä. Kirjastossa asiakkaat eivät esimerkiksi niin paljon haistattele työntekijöille kuin vanhassa työssäni eikä ole samalla tavalla väkivallan uhkaa, sillä kirjastossa ei tongita asiakkaan kipeitä asioita.”
Vaikka hoitoalalla tehdään elintärkeää työtä, kiitokset ovat harvassa.
”Kirjastossa asiakkaat kiittävät vuolaasti pienestäkin avusta, mutta hoitajaa ei välttämättä kiitetä, vaikka tämä auttaisi asiakasta pitkään. Kirjastossa myös esihenkilöt kiittävät työntekijöitä paljon useammin kuin hoitoalalla.”
Yllätykset töissä
Kirjastotyö vaikuttaa aika hektiseltä. Susanna Vuorela nostaa kirjoja ulos palautusautomaatista ja seuraa koko ajan näytöltä, onko palautusautomaatille tulossa asiakasta. Jos asiakas lähestyy automaattia, kirjojen poiminta koreista pitää lopettaa.
Puhelin soi, ja langan toisessa päässä elokuvaohjaaja kysyy Vuorelalta neuvoa. Kirjastoon sijoittuvaan televisiosarjaan pitäisi saada samankokoisia kirjoja kuvitteellisen kirjan kansipapereita varten.
Astumme ulos asiakaspuolelle, ja heti nuori tyttö tulee kysymään apua, sillä hän ei saa tulostinta toimimaan.
Työ kirjastossa on ollut vielä monipuolisempaa kuin Vuorela etukäteen kuvitteli. Uutta kirjastoalan töissä hänelle on se, miten nopeaan tahtiin tietoa pitää etsiä.
”Asiakkaat voivat kysyä infopisteellä ihan mitä vain, kuten miten perunkirjoitus tehdään.”
Myös tietotekniikkaopastuksen määrä yllätti tuoreen kirjastolaisen.
”Saan joka päivä neuvoa asiakkaita kymmeniä kertoja ihan perustietoteknisissä asioissa.”
Neuvon tarvitsijat ovat pääosin maahanmuuttajia ja eläkeläisiä.
”Se oli yllätys, että minulle on hyötyä ensiapukoulutuksestani. Olen saanut auttaa jo yhtä verta vuotanutta asiakasta ja kesällä yhtä kuumuudesta uupunutta.”
Hän hämmästyi myös sitä, että kirjastossakin kohtaa häiriöitä.
”Ajattelin, että tämä on levollinen työpaikka. Mutta viime viikollakin vartija juoksi yhden huonosti käyttäytyneen asiakkaan perässä ja toinen asiakas murtautui henkilökunnan keittiöön.”
Parannusehdotuksia
Helsingin kaupungin eri toimipisteissä työskenneltyään Vuorela miettii, että kaupungin toimijoilla voisi olla enemmän yhteistyötä keskenään.
”Kaikki ovat nyt omissa poteroissaan. Yhteistyö vaatii toki aikaa ja resursseja, mutta sitä voisi kehittää työntekijöiden ideoita kuunnellen ja kevyellä otteella, kuten pop up -tietopajoilla.”
Vuorelan mukaan esimerkiksi sosiaalipuolelta voisi tulla säännöllisesti työntekijä ohjeistamaan kirjaston kävijöitä Kelan hakemusten tekemisissä ja muissa ongelmissa.
Vuorela toivoisi kirjastoihin lisää erilaisista taustoista tulevia työntekijöitä. Itä-Helsingin kirjastoissa työskentelee jo somalin- ja arabiankielen taitoisia työntekijöitä, mutta ei varsinaisesti Itäkeskuksen kirjastossa.
Matka jatkuu
Matkaa unelmatyöhön on kuitenkin jäljellä, koska oppisopimuskoulutuksen jälkeen Susanna Vuorelan pitää vielä hakea virkaa kirjastosta. Hän aikoo opinnoissaan erikoistua lapsiin, sillä hänellä on paljon kokemusta lapsista. Kirjastoissa haetaan eniten uusia työntekijöitä lastenosastoille.
Hän toivoo, että saisi työskennellä Itä-Helsingin alueella.
”Lähiseututuntemus on eduksi kirjastotyössä.”
Vuorela toivoo, että saisi työskennellä kirjastossa eläkeikään asti.
”Kirjastossa on hienoa koko atmosfääri. Tässä on ihmiskunnan viisauden äärellä. Se on noissa kirjoissa.”
