Monelle digilaitteiden käyttö on niin vaikeaa, että heidän on mahdotonta pitää yhteyttä muihin ihmisiin uusien digitaalisten palvelujen, kuten Microsoft Teamsin, avulla.
Tarkkaa lukua on vaikea määrittää, mutta Suomessa on eri arvioiden perusteella satojatuhansia ihmisiä, jotka eivät osaa käyttää digilaitteita. He jäivät pandemian aikana entistä enemmän muista jälkeen.
Kirjastoilla oli pandemian aikana ainutlaatuinen tilaisuus auttaa ihmisiä tulemaan paremmiksi digilaitteiden käyttäjiksi. Digitukea yritettiin antaa esimerkiksi perustamalla puhelinpäivystyksiä. Palveluja kuitenkin löydettiin ja käytettiin heikosti. Suurin ongelma saattoi olla digiopastuspalvelujen markkinointi. Asiakkaat eivät saaneet riittävästi tietoa siitä, että apua oli tarjolla.
Vastuuta digitaalisten palveluiden opastamisesta ei kuitenkaan voi sysätä pelkästään kirjastoille. Koko yhteiskunnan pitäisi havahtua siihen, että ihmiset tarvitsevat kipeästi digitaalisia perustaitoja. Esimerkiksi Ylen digitreenit, Enter ry:n ansiokas vapaaehtoistyö ympäri Suomea ja kirjastojen ponnistelut minimaalisilla resursseilla eivät riitä.
Luontevin paikka uusien digitaitojen oppimiselle on kirjasto, sillä digitaitojen opastajat ovat muutamien viime vuosien aikana havainneet, että oppi menee parhaiten perille silloin, kun sekä opastaja että opastettava ovat fyysisesti läsnä. Kirjaston vastuulla on tarjota näitä kohtaamisia varten tilat, joita hyödyntävät verovaroilla kustannetut ja koulutuksen saaneet digiopastajat. Jokaisen suomalaisen pitäisi olla tietoinen siitä, että kirjastosta saa apua digipulmissa. Kirjaston pitää entistä paremmin pystyä viestimään alueensa asukkaille, että kirjastosta voi kysyä neuvoa.
Vuonna 2019 yleisten kirjastojen neuvosto antoi suosituksen digitaidoista, jotka jokaisen kirjaston asiakaspalvelutyötä tekevän pitäisi osata. Siihen kuuluu esimerkiksi perustiedot algoritmeista, verkkokokouksiin osallistuminen ja valeuutisten tunnistaminen. Tätä suositusta kannattaisi etenkin pandemian aikana kerrata
