Emma Donoghue: Huone (suomentanut Sari Karhulahti) Tammi (2010) 323 sivua.
Huone kuuluu niihin kirjoihin, jotka ahmii pakonomaisesti parissa illassa. Sinua on siis varoitettu – juoni todella tempaa mukaansa.
Huoneessa elävät viisivuotias Jack ja hänen äitinsä. Heitä pitää vankinaan Vanha Kehno, joka on kaksikon ainoa kontakti ulkomaailmaan. Itse asiassa Jack ei edes tiedä, että ulkomaailma on olemassa. Lisäksi hän luulee, että huoneen televisiosta nähdyt asiat tapahtuvat vain televisiossa, eivätkö todellisessa maailmassa. Poikaa suojellakseen äiti on saanut Jackin luulemaan maailman olevan yhtä kuin huone, jossa he elävät.
Lopulta äiti kuitenkin rohkenee kertoa Jackille totuuden. Pienen pojan on aluksi vaikea ymmärtää elämänpiirin huikeaa laajentumista. Äidin puolestaan on vaikea ymmärtää, miksi Jack haluaisi mieluummin jäädä vangiksi huoneeseen kuin paeta ulkomaailmaan.
Huone tuo mieleen tositarinan itävaltalaisesta Natascha Kampuscista, jota pidettiin vankina yli kahdeksan vuoden ajan. Natascha oli kuitenkin ehtinyt muodostaa käsityksen ulkomaailmasta ennen kuin hänet kymmenvuotiaana siepattiin. Huone-romaanin Jack on koko elämänsä aikana nähnyt vain eristetyn puutarhavajan, jossa hän on varttunut äitinsä kanssa.
Romaani kuljettaa lukijaa Jackin ajatusten kautta. Emma Donoghue on kirjoittanut kirjan, joka asettuu upeasti lapsen tasolle. Huoneen tarina olisi ollut aivan toisenlainen, jos kertojan ääni olisikin annettu äidille.
Huone on yksinkertaisesti yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista.
