Heti alkuun varoitus: tämä kirja saattaa aiheuttaa univelkaa ja herättää ajatuksia!
Heti alkuun varoitus: tämä kirja saattaa aiheuttaa univelkaa ja herättää ajatuksia! Ahmin tämän itse parissa illassa ja luulenpa muistavani kirjan tunnelman vielä pitkään.
Ernest Hemingwayn ensimmäisestä avioliitosta kertova Nuoruutemme Pariisi kuljettaa lukijansa 1920-luvun Pariisin boheemipiireihin, joissa viini ja absintti virtaavat. Tarina alkaa siitä, kun ujo Hadley Richardson tapaa Chicagossa itsevarman, komean ja itseään kahdeksan vuotta nuoremman Ernestin – ja rakastuu epätoivoisesti. Naiset piirittävät parikymppistä kirjailijanalkua, eikä Hadley usko mahdollisuuksiinsa. Palattuaan kotiinsa St Louisiin, perillä odottaa jo ensimmäinen kirje Ernestiltä. Vuoden päästä ensitapaamisesta pari menee naimisiin ja muuttaa Pariisiin.
Vastanaineet saavat pian uusia ystäviä, johon kuuluvat muun muassa Gertrude Stein, Ezra Pound ja F. Scott Fitzgerald. Vapaat suhteet, kolmiodraamat ja jatkuva juhliminen ovat taiteilijapiirien arkea, ja Ernest nauttii uudesta elämästään. Hadley sen sijaan tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja vanhanaikaiseksi, mutta hän ei halua rajoittaa rakastamaansa miestä ja tämän onnea.
Ernestin ja Hadleyn avioliitto kestää Ernestin jatkuvat työmatkat, juhlimisen ja naisjutut pitkälti Hadleyn epäitsekkään rakkauden kannattelemana. Täydellisen muusan tavoin Hadley mukautuu Ernestin tarpeisiin ja unohtaa omansa. Kunnes suhteeseen tulee liikaa painolastia, kolmas pyörä.
Lapsikin pariskunnalle syntyy, mutta se ei rajoita juhlimista. Tuohon aikaan oli melko tavallista, että lapsella oli hoitaja ja vanhemmat saattoivat olla poissa pitkäänkin.
Hadleyn näkökulmasta kerrottu tarina pistää välillä ihmettelemään kuinka paljon nainen voi kestää rakkauden tähden. Myös ajankuva yllättää: taiteilijapiireissä naiset ovat tasa-arvoisia miesten kanssa – tai ainakin jos ovat itse taiteilijoita ja kovia ryyppäämään. Vaimot, kuten Hadley, saavat seurata hieman sivusta taiteilijoiden keskinäistä flirttiä ja intohimoisia keskusteluja.
Tositarinaan perustuva romaani perustuu Ernest Hemingwayn muistelmateokseen sekä perusteelliseen taustatyöhön, mm. Ernestin ja Hadleyn väliseen kirjeenvaihtoon.
Hemingwayta voisi helposti pitää narsistisena naistenmiehenä – olihan hänellä elämänsä aikana neljä vaimoa ja useita rakastajattaria – mutta romaanissa välittyy myös miehen rakkaus, vaikkakin erilainen kuin naisen. Ernest ilmiselvästi rakasti ensimmäistä vaimoaan elämänsä loppuun saakka. Muistelmateoksessaan Nuoruuteni Pariisi hän kirjoittaa: ”Toivon että olisin mieluummin kuollut kuin rakastanut jotakuta muuta.”
