Eriarvoistuminen kasvaa tiedon digitalisoitumisen ja kirjastoverkon harvenemisen seurauksena. Demokratia olikin Seinäjoella pidettyjen kirjastonjohtajien neuvottelupäivien yksi pääteema.
Kirjaston merkitys demokratian ylläpitäjänä ja vahvistajana on puhuttanut Suomessa ja maailmalla. Kirjasto tarjoaa avoimet ovet tietoon ja sivistykseen, jotka ovat parasta raaka-ainetta keskusteluun sanan ollessa vapaa. Mutta tarjoaako kirjasto pääsyn tietoon ja onko sana vapaa? Muitakin ääniä kuuluu, sillä kansalaisten eriarvoisuus kasvaa.
Erot digitaalisen teknologian käytössä eivät aina perustu osaamiseen vaan mahdollisuuteen hankkia ajantasaisia laitteita ja välineitä. Erot tiedonsaannissa korostuvat, kun tieto digitalisoituu ja saatavuus sidotaan erilaisiin lisensseihin ja monimutkaisiin hinnoittelumalleihin. Myös kirjaston avoimet tilat asettavat omat haasteensa demokratialle. Alueellista tasa-arvoa vahvistavaa, riittävän tiheää kirjastoverkkoa harvennetaan monella paikkakunnalla.
Jo vuonna 1963 Helle Kannila kirjoitti Kirjastolehdessä demokratiasta kirjastoissa. Hän keskittyi kirjoituksessaan lähinnä kirjaston sisäisiin suhteisiin eikä niinkään yleisön demokraattisiin oikeuksiin käyttää kirjastoa. Kannilan kirjoituksessa viitattiin mihinkäs muualle kuin Tanskaan, jossa oli herätty demokratiaan tai lähinnä sen puutteeseen kirjastojen johdon ja henkilökunnan välillä. Demokratiasta puhuttiin kirjaston sisäisenä kysymyksenä. Tänään keskustelussa painottuvat kirjaston, asiakkaiden ja ympäröivän yhteiskunnan väliset suhteet. Onko tieto avointa? Miten harveneva kirjastoverkko ja lähikirjastojen lakkautukset vaikuttavat kansalaisten tiedonsaantiin? Keiden tarpeita priorisoidaan?
Tiedon saatavuus vaarassa
Kirjaston sisäinen demokratia on varmasti parantunut Kannilan ajoista. Suhde asiakkaisiin ja toimintaympäristöön on kuitenkin monimutkaistunut. Onko kirjasto kaikille kansalaisille demokratian kehto? Digitaalisten aineistojen kohdalla tilanne ei ainakaan ole ihanteellinen. Paneelikeskustelussa Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm esitti, että tämän hetkinen suuri kysymys avoimen tiedon välityksessä on tiedon ja tietoa välittävien välineiden monopolit. Tämä GAFA -ilmiö eli Google, Apple, Facebook ja Amazon hallitsevat tietoa siinä määrin, että muut operoijat jäävät marginaalisiksi.
Kirjaston rooli tiedon välittäjänä on suuri, mutta on seikkoja, joihin emme voi vaikuttaa. Esimerkiksi e-aineistojen omistajuus ja tekijänoikeuksien hallinta ovat kirjastojen kannalta haasteellisia. Tilanne on samansuuntainen kaikkialla maailmassa. IFLA-konferenssissa väitettiin jopa, että kirjastonhoitajat ja kustantajat ovat kilpailijoita keskenään. Jotkut kustantajat julkaisevat kirjan ensin e-kirjana, ja julkaisevat vasta sitten paperikirjan, jos se saa hyvät arviot.
Myös kansalaisten taidoissa käyttää digitaalisia palveluja on eroja. Kirjasto voi kuroa umpeen tätä osaamisen kuilua antamalla maksutonta opetusta ja neuvontaa. Kirjastot ovat jo ottaneet tämän tehtävän luonnollisena osana toimintaa. Tablettitohtorit ja älypuhelinopetukset ovat osa kirjaston palveluja siinä missä kirjavinkkaukset ja tiedonhautkin.
Avoimet tilat – mahdollisuus vai uhka?
Kirjaston avoin tila ja vapaa pääsy on demokratian kulmakivi, mutta asialla on myös toinen puoli. Ääriliikkeet tai rikollisjärjestöt saattavat käyttää kirjastoja hyväkseen. Avoimet tietokoneet, avoin tila ja pääsy erilaisiin aineistoihin ja verkkoihin mahdollistaa asioita, mitä emme välttämättä tule ajatelleeksi. Ei osattu arvata, mitä seurasi avoimesta luennosta Jyväskylän kaupunginkirjastossa, jossa erään ääriliikkeen edustajat hyökkäsivät kirjastoa ja sen asiakkaita vastaan.
Yhteiskuntamme on muuttunut sitten Kannilan päivien. Vähintä mitä kirjastoissa voidaan tehdä, on ajan tasalla olevien toimintaohjeiden laatiminen erilaisten kriisi-, uhka tai muiden yllättävien tilanteiden varalle. Neuvottelupäivillä kuultiin ehkä ensimmäistä kertaa näin laajalle kirjastoyleisölle pidetty Suojelupoliisin puheenvuoro. SUPO haluaa avata salaperäisyyden verhoa kertomalla toiminnastaan ja tehdä yhteistyötä erilaisten julkisten ja yksityisten organisaatioiden kanssa. Kirjaston he näkevät tärkeänä osana avointa yhteiskuntaamme ja tiedostavat hyvin roolimme siinä.
Luovan valtion malli
Neuvottelupäivillä alustaneen professori Hannu Katajamäen mukaan suomalaisessa sankaritarinassa kirjastot ovat olleet merkittävässä roolissa. Kirjastot ovat kansakoulun ohella luoneet pohjan suomalaiselle sivistykselle ja menestykselle.
”Koveneva kilpailu ja tehokkuuden vaatimukset uhkaavat kirjastoverkkoa. Isot keskittymät kurjistavat syrjäseutuja ja laita-alueilta, jolloin kansalaisten palvelut heikkenevät ja lopulta häviävät kokonaan”, sanoo Katajamäki.
Hän esittää metropolivaltiomallin vaihtoehdoksi edellytyksiä luovan valtion mallia. Se tarjoaa koulutusta, sivistystä ja mahdollisuuksia kaikille. Siten se myös luo menestystä ja kilpailukykyä. Edellytyksiä luovassa valtiossa on vahva ja hajautettu kirjastoverkko. Kirjasto luo edellytyksiä ja toivoa. Pisa-tutkimusmenestystä ei saavuteta ilman tätä vahvaa ja tiheää kirjastoverkkoa. Digitaalisuus ei korvaa fyysistä kirjastoa.
Edellytyksiä luovan valtion konkreettisia välineitä ovat kansalaisraadit, osallistuva budjetointi ja muut suorat vaikutusmahdollisuudet. Ne kutsuvat kansalaisia ja käyttäjiä mukaan. Kansalaisen rooliin kytkeytyy tiedonkäyttäjän vastuu, sillä myös kansalaiskeskeinen kehittäminen ja päätöksenteko tarvitsevat käyttöönsä uusimman tiedon ja tutkimukset. Katajamäen mukaan ne ammennetaan kirjastosta.
Uusi edellytyksiä luova valtio vaatii kansalaisilta valppautta. On lisäksi osattava toimia yhdessä. Tällaisessa valtiossa kirjasto on työväline ja tiedonlähde. Kirjasto on sivistyksen etuvartio ja toivon maantieteen tukijalka silloin, kun se säilyy alueellisesti tasa-arvoisena ja elinvoimaisena.
