Klassinen musiikki herättää mielikuvan sivistyksestä, sanoo yliopiston kirjaston äänilogon suunnittelija.
Kirjaston asiakkaat katsovat kirjoja, eivät kelloa. Siksi keskittyneen opiskelun katkaisemiseksi tarvitaan kahdeksan sekuntia selloa, pianoa ja kontrabassoa.
Tampereen yliopiston kirjasto tilasi tällaisen äänilogon Heikki Kokolta, joka valmistui viime keväänä maisteriksi musiikintutkimuksesta Tampereelta. Äänilogo tarkoittaa toistuvasti käytettävää ääntä, jonka avulla kuulija tunnistaa palvelun tai tuotteen.
Äänilogoa tarvitaan, jotta siirtymä keskittyneestä lukemisesta kuulutukseen tapahtuisi pehmeästi.
”Keskittyneen ihmisen korvaan tärähtävä kuulutus saattaa tuntua hyökkäävältä”, Heikki Kokko kertoo.
Sävelmä otettiin käyttöön syyskuun vaihteessa. Samalla uudistuivat kirjaston nauhoitetut kuulutukset.
Yliopiston kirjaston äänilogo rakentuu nousevasta ja voimistuvasta melodiasta. Yksinkertainen sävelmä jää mieleen.
”En voinut käyttää valtavia sävellysteknisiä jippoja, koska äänilogo kestää vain vähän aikaa. Kolmella instrumentilla sain kauniisti soivan mutta silti kompaktin kokonaisuuden”, Kokko kertoo.
Metsossa pätkä Juhlasoittoa
Myös Tampereen pääkirjasto Metsolla on oma tunnussävelensä.
Noin kymmenen sekunnin melodia kuuluu pidempään teokseen nimeltä Juhlasoitto, joka valmistui Tampereen kaupunginkirjaston 150-vuotisjuhlaan vuonna 2011. Teos tilattiin Tampereen ammattikorkeakoulussa sävellystä opiskelleelta Jani Laaksoselta.
Juhlavuonna koko teos esitettiin Raatihuoneen vastaanotolla ja Metson kutsuvierastilaisuudessa. Nykyään katkelma soi ennen kaikkia kuulutuksia.
”Kirjasto tarjoaa sekä viisautta että viihdettä ja vastakkaisia näkökulmia moniin aiheisiin. Laaksonen haluaa sävellyksellään kuvata tätä ristiriitojen harmoniaa”, kertoo Metson viestintäsuunnittelija Emma Salmi.
Teos on sävelletty pasuunalle ja harpulle, joita käytetään yhdessä harvoin. Salmen mielestä soitinpari kiinnittää huomion hyvin.
”Aina kun tunnussävel alkaa soida, jään itsekin kuuntelemaan, mitä sieltä on tulossa. Jos kuulutuksia olisi koko ajan, ne menettäisivät tehonsa”, Salmi kertoo.
Äänilogo markkinoi mielikuvia
Vaikka sävelmä välittää ensisijaisesti tiedon tulevasta kuulutuksesta, se rakentaa myös haluttua mielikuvaa kirjastosta. Äänilogo iskostuu asiakkaiden mieliin ja erottaa kirjaston muista.
Siksi ei ole ihme, että äänilogoja kuulee paljon radio- ja televisiomainoksissa. Äänilogoja käyttävät myös muut kuin kaupalliset toimijat. Esimerkiksi Oulun kaupunki soittaa omaa äänilogoaan kaupungin puhelinvaihteessa ja esittelyvideoilla.
Heikki Kokon mielestä äänilogo luo kirjaston brändiä.
Hän haluaa sävellyksellään vahvistaa mielikuvaa yliopiston kirjastosta tärkeänä muistiorganisaationa ja sivistyksen säilyttäjänä.
”Klassiset instrumentit edustavat kirjaston pitkiä perinteitä.”
Jos Kokko saisi suunnitella logon uudestaan, hän lisäisi siihen myös synteettisiä koneääniä.
”Onhan kirjasto monella tapaa mukana teknisessä kehityksessä.”
Kokko kertoo, että moni hänen ikäisensä muistelee jo lapsuuden kirjastokäyntejä. Hänen mielestään onnistuneella äänilogolla mieluisia muistoja voisi palauttaa mieleen entistä paremmin.
Muitakin merkkiääniä
Äänilogot ovat vielä harvinaisia. Monissa kirjastoissa kuulutukseen johdattaa vain lyhyt merkkiääni. Keskittyneitä asiakkaita herätellään muilla tavoin.
Esimerkiksi Helsingin Kallion kirjaston sulkemisesta ilmoittaa kolme kuulutusta. Kahden kuulutuksen välissä soi musiikkiosastolta valittu kappale.
”Se on kuin elokuvan loppumusiikki. Soitosta on tullut positiivista palautetta”, kertoo palveluesimies Kalle Riiheläinen.
Kirjastot eivät juuri saa tunnusäänistä palautetta. Loppumusiikki herättää enemmän intohimoja ja saattaa kannustaa lainaamaan koko levyn. Viimeksi Kallion kirjaston asiakas tiedusteli laulaja Anna Calvia.
”Aikoinaan meillä oli siviilipalvelusmies, joka osasi soittaa pianoa. Välillä korvasimme keskusradion loppumusiikin hänen soittamallaan pianoimprovisaatiolla.”
Kuulutuksiin ei sovi huumori
Kuulutuskielet vaihtelevat kirjastoittain. Esimerkiksi vaihto-oppilaiden käyttämässä Tampereen yliopiston kirjastossa kuulutetaan englanniksi ja suomeksi. Sen sijaan Tampereen pääkirjasto Metsossa kuuluu vain suomi. Helsingin Kallion kirjastossa käytetään näiden kielten lisäksi paikoin ruotsia.
Kallion kirjastossa kuuluttavat ne työntekijät, joita ilmoitettava asia koskettaa. Usein kuuluttaminen lankeaa muutamalle selkeä-äänisimmälle työntekijälle. Palveluesimies Kalle Riiheläinen kutsuu heitä ”lentokenttä-ääniksi”.
Kuuluttaminen saattaa myös jännittää. Arimpien ei ole pakko tarttua mikrofoniin, sillä Kallion isosta työyhteisöstä löytyy useimmiten vapaaehtoisia kuuluttajia.
Metsossa kuulutuksista huolehtivat vahtimestarit, jotka saavat osan kuulutuksista valmiiksi kirjoitettuina. Viestintäsuunnittelija Emma Salmi kertoo, että kuuluttaja vaikuttaa lopputulokseen.
”Oma tyyli saa kuulua. Välillä kuulutuksissa on mukana myös hyvän tilannetajun mukanaan tuomaa huumoria”, Salmi kertoo.
Kalle Riiheläisen mukaan Kallion kirjaston kuulutuksissa ei naurateta asiakkaita.
Varsinkin hätäkuulutuksissa on tärkeää, että viesti on mahdollisimman yksiselitteinen.
”Huumori ei oikein toimi viestinnässä, jossa puhujaa ei nähdä”, Riiheläinen sanoo.
Pari vuotta sitten Kallion kirjaston remontti katkaisi äänentoiston. Silloin kirjaston sulkemisesta ilmoitettiin valomerkillä.
