Tarina muistuttaa, että kulttuurin katoaminen on arkista.
Historiasta tunnetaan yksi kirjastojen kuuluisimmista tragedioista. Egyptin Aleksandriassa sijaitsi kirjasto, jota pidettiin antiikin ajan suurimpana. Noin 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua perustetun kirjaston ansiosta kaupunki tunnettiin maailman sivistyksen kehtona. Sinne oli kerätty kymmeniä tuhansia papyruskääröjä. Pitkään ajateltiin, että kirjasto poltettiin hyökkäyssodan jälkeen maan tasalle. Nykytutkimus kuitenkin haastaa tämän käsityksen.
Kirjassaan Burning the Books Oxfordin yliopiston Bodleian Libraries -kirjastojen johtaja Richard Ovenden esittää, että kirjasto ei tuhoutunut yhdessä yössä tulipalon takia, vaan syy oli paljon monimutkaisempi.
Papyrus on materiaalina hauras, ja aktiivisessa käytössä kääröjä piti jatkuvasti uusia. Siksi teoksia oli kopioitava uusille kääröille. Lisäksi valtavat määrät teoksia piti osata luetteloida ja järjestää, ja kokoelmaa piti ylläpitää. Tähän tarvittiin osaavaa työvoimaa eli sen ajan kirjastoammattilaisia.
Hallitsijoiden myöntämä tuki ja käytössä olleet resurssit alkoivat vuosien saatossa vähentyä. Kirjaston ylläpitoon ei enää riittänyt voimavaroja, ja vähän kerrallaan se näivettyi ja lopulta katosi kokonaan.
Suomessa on jo vuosia eletty heikon talouskasvun aikaa. Niinpä säästöpuhe on alkanut vuosi vuodelta kuulostaa tavallisemmalta. Viimeisin säästöpuheen huipentuma on julkisen talouden velkajarru, josta lähes kaikki puolueet pääsivät sopuun viime vuonna. Sen myötä näyttää varmalta ainakin se, että säästöpaine jatkuu.
Säästöpuhe on tullut myös kirjastoihin. Olemme tässä lehdessä kertoneet hälyttäviä kuulumisia eri puolilta Suomea kirjastoista, jotka eivät pysty enää säästöjen takia hoitamaan perustehtäviään.
Jos joku uhkaa lakkauttaa kirjaston, siitä syntyy valtava meteli. Se olisi kuin joku uhkaisi polttaa Aleksandrian kirjaston. Sellainen äkillinen uhka herättää ihmiset puolustamaan kirjaston olemassaoloa.
Paljon vaarallisempi uhka on kuitenkin se, mitä juuri nyt tapahtuu. Kyse on kirjaston hitaasta näivettymisestä. Vähän kerrallaan tapahtuva rapautuminen ei saa aikaan sellaista tunteisiin vetoavaa tarinaa, joka havahduttaisi ihmiset.
