Ylitarkastaja Satu Ihanamäen mielestä kirjastojen pitää raivata tiensä kaikkiin pöytiin, joissa päätetään lukutaidon tulevaisuudesta.
“Useissa kirjastoissa ei ole muuta tavoitetta kuin pyörittää kirjaston päivittäistä toimintaa”, Lapin aluehallintoviraston ylitarkastaja Satu Ihanamäki sanoo.
Ihanamäen mukaan kirjastojen tavoitteet ovat hukassa. Tulokset selvisivät viime vuonna julkaistusta aluehallintoviraston peruspalveluarvioinnista. Tällä kertaa selvitettiin lukutaitostrategian ja lukemiskulttuurin edistämistä yleisissä kirjastoissa.
Ihanamäen mukaan monissa kirjastoissa tehdään työtä vain työn itsensä vuoksi. Selvitystä varten tehdyssä kyselyssä monet kirjastot pitivät lukutaitotyön tavoitteena jotakin kirjaston työsuoritetta, esimerkiksi sitä, että tehdään kymmenen vinkkausta vuoden aikana.
Jos kirjaston tehtäväksi asetetaan tehdä kymmenen vinkkausta vuodessa, silloin kirjaston tehtäväksi muodostuu vain pyörittää kirjastoa. Kirjastolain mukaan kirjastotoiminnalla pitäisi kuitenkin olla yhteiskunnalliset tavoitteet.
Eräs kirjasto ilmoitti, että sen tavoitteena on saada lukuharrastus ja yhdessä lukeminen jokaisen perheen arkeen.
Tässä on jo selvä yhteiskunnallinen tavoite, jollaista Ihanamäki kaipaa. Kirjastojen tulisikin tehdä strategia, jossa määritellään toiminnan tavoitteet.
Valtakunnallista tukea
Ongelman ratkaisuksi Ihanamäki tarjoaa Kansallisen lukutaitostrategian 2030 suuntaviivoja ja toimenpiteitä, eli verkostoitumista ja tavoitteiden määrittelemistä moniammatillisesti.
”Lukutaitostrategia 2030 tunnetaan kyllä kirjastoissa, mutta sitä ei ole otettu ohjenuoraksi,” Ihanamäki pahoittelee.
Heikkenevien resurssien maailmassa kaikkien ei kannata tehdä erikseen sitä sun tätä, vaan kunnan eri toimijoiden kannattaa laittaa voimavarat yhteen ja sopia yhteiset tavoitteet. Kirjastojen pitää miettiä yhteistyökumppaneita eri kohderyhmien tavoittamiseen. Näitä voivat olla vaikkapa varhaiskasvatus, koulu, muut oppilaitokset ja yhdistykset.
Päättäjät mieltävät usein ainoastaan koulut lukutaitotyön tekijöiksi. Ihanamäen mielestä kirjastojen pitää kuitenkin tunkea kaikkiin pöytiin.
”Ongelmana on, että kirjastoalan porukka on liian yhtenäistä. Tykätään kirjoista ja ollaan introverttejä, eikä pidetä ääntä.”
Lukutaito heikkenee
Kirjastot tavoittavat yleensä hyvin lapset ja vielä peruskouluikäiset nuoret.
Pisa-tutkimukset osoittavat lukutaidon heikkenemisen. Tämä ei koske kuitenkaan vain lapsia. Ongelmana on, että aikuisista tavoitetaan vain jo valmiiksi kirjastoa käyttävät ihmiset.
“Eikä muita tavoiteta, jos vain touhutaan omien asiakkaiden kanssa ja ylipalvellaan heitä,” Ihanamäki pohtii.
Kirjastoja käyttämättämien löytämiseksi löytyy kyllä keinoja. Ruotsissa kirjastolaiset ovat esimerkiksi soluttautuneet maahanmuutajien WhatsApp-ryhmiin. Positiivisia kokemuksia löytyy myös Suomesta. Esimerkiksi Lapissa kirjastoon oli saatu houkuteltua metsästysseura.
“Yksi ukko ei ollut käynyt ikinä ennen koko rakennuksessa, joka oli sentään rakennettu jo 1980-luvulla,” Ihanamäki sanoo ja nauraa.
Suuri uhka
Lukutaidon rappeutuminen pitää ottaa tosissaan.
“Yhteiskunnallisella tasolla syrjäytyminen on tunnistettu suureksi sisäiseksi uhkaksi. Ja riittämätön lukutaito johtaa syrjäytymiseen”, Ihanamäki kertoo.
Lukutaitoon pitää laskea mukaan myös medialukutaito. Ihanamäen mukaan medialukutaidosta on luotu liian ruusuista kuvaa.
”En usko, ettemme voisi haksahtaa informaatiovaikuttamiseen.”
Ihanamäen mukaan valtioneuvoston muutosajurit kertovat, että polarisaatio eli mielipiteiden jakautuminen ääripäihin yhteiskunnassa lisääntyy, ja ääripäät erkanevat toisistaan myös lukutaidossa.
Kirjastojen demokratiatyön pitäisikin olla nyt keskeistä. Kirjaston rooli on tuoda erilaisista taustoista olevia ihmisiä keskustelemaan, osallistumaan ja toiminaan yhdessä.
Demokratia ymmärretään liian usein poliittisena osallistumisena, mutta sen sijaan demokratia pitäisi ajatella laajemmin niin, että osallisuus on demokratian pohja.
Ihmisiä voisi osallistaa heitä yhdistävien teemojen, ei erottavien teemojen mukaan. Valitaan siis mieluiten sellaisia aiheita, joista ei saa riitelyä aikaan.
“Lapissa sellainen aihe voisi olla vaikka pilkkiminen, koska melkein jokainen suuntaa kevättalvella jäille”, Ihanamäki vihjaa.
Pahin skenaario on, että lukutaidosta tulee ainoastaan eliitin taito. Silloin iso osa kansasta on vain ruudunlukuohjelmien varassa. Lukutaidotonta massaa on helppo ohjata ja hyödyntää kyseenalaisiin tarkoitusperiin väärän tiedon voimalla. Tämä skenaario kuulostaa kamalalta.
Tutkimusta tarvitaan
Yhteiskunnan tasolla ei ymmärretä lukutaitotyön merkitystä. Ihanamäen mukaan yksi ongelmista on se, että kirjastojen vaikuttavuudesta lukutaitotyössä on liian vähän tutkimusta. Ruotsissa lukutaitotyö on viranomaistehtävä, mutta Suomessa on vain hajanaisia hankkeita joidenkin hallinnonalojen alla. Aluehallintovirastot jakavat rahoitusta lukutaitohankkeisiin, mutta avustusten vaikuttavuus ei ole ollut valtakunnallisesti merkittävää.
”Avin tarkastajien yhteisen näkemyksen mukaan kirjastot eivät ole yhteiskunnassa erillisiä saarekkeita. Kirjastojen on edistyttävä yhtä jalkaa muun yhteiskunnan kanssa, lunastettava paikkansa yhä uudelleen, eikä palvella vain niitä, jotka muutenkin hakeutuvat itse kirjastoon.”
Aktiivisen kansalaisuuden ja demokratian edistämisessä on tähän mennessä saatu vain vähän aikaiseksi, vaikka aluehallintovirastolla on ollut useampi hakukierros demokratiahankkeisiin.
Satu Ihanamäki korostaa, että kirjastolaki määrittää kirjaston tehtävän. Pienessäkin kirjastossa kaikki kirjastolain tehtävät tulisi hoitaa, mukauttaen ne toimintaympäristöön ja resursseihin sopiviksi.
Fakta
Koulutus: Yhteiskuntatieteiden maisteri
Aloitti kirjastotieteen ja informatiikan opinnot Tampereen yliopistossa vuonna 1993.
Elokuussa 2006 Lapin lääninhallituksen ylitarkastajaksi.
Harrastukset: Ulkoilu, retkeily, nykyisyyden ymmärtäminen, tulevaisuuden kuvittelu.
Kirjavinkki: Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi
Muista myös: Suositus lukutaitotyöstä yleisissä kirjastoissa. Lue lisää täältä
