Blogi: Maailmalla etsitään uusia tapoja kirjastojen ympäristövaikutusten vähentämiseksi.
Marraskuu on tunnetusti kuukausista harmain ja masentavin, ainakin ellei ole mahdollisuutta osallistua Let’s Go Green –konferenssiin Zagrebissa. Kaiken pimeyden keskellä jokainen vihreän pilkahdus piristää. Ja tätä vihreyttä todella tarvitaan, sillä poikkeuksellisten sääilmiöiden noustessa uutisiin kerta toisen jälkeen alkaa myös ilmastonmuutos tuntua konkreettiselta. Tämä ei ole jäänyt huomaamatta kirjastonhoitajilta eri puolilla maailmaa, vaikka muutokset saattavat olla suurimmat Galapagossaarten kaltaisessa ekosysteemissä, kuten Edgardo Civallero Charles Darwin Foundationin kirjastosta huomautti. Saarilla lasketaan parhaillaan, mitä merenpinnan nousu tarkoittaa paikallisesti ja miten se vaikuttaa saaren ainutlaatuiseen luontoon.
Konferenssin järjesti Zagrebin Kansallis- ja yliopistokirjasto, jolla on käynnissä kunnianhimoinen hanke Green Library for Green Croatia. Kroatialaiset ovatkin olleet aktiivisia kirjastojen ympäristötietoisuuden suhteen, sillä aiemmin syksyllä järjestettiin Green Festival, jossa esiteltiin monipuolisesti kestävää kehitystä koskevia tieteellisiä tuloksia sekä ympäristötietoista liiketoimintaa suurelle yleisölle. Let’s Go Green konferenssin ohjelma myötäili samoja linjoja, sillä puhujiksi oli kutsuttu monia ympäristötietoisuuden asiantuntijoita. Näistä Kroatian meteorologinen instituutti oli erityisen hyvin esillä.
Sisällöltään konferenssi oli monipuolinen. Toimin fasilitaattorina yhdessä sessiossa, jonka ohjelmasta saa hyvän kuvan koko konferenssista ja ehkä yleisemminkin kansainvälisestä keskustelusta kirjastojen ympäristötietoisuudesta. Session aluksi kuulimme kaksi esitelmää vihreästä kirjastoarkkitehtuurista. Kirjastojen ympäristövaikutuksia ei kuitenkaan enää käsitetä vain rakennusten ominaisuuksiksi, kuten energiatehokkuudeksi ja ilmastointijärjestelmiksi, tai jätehuolloksi ja kierrättämiseksi. Maailmalla etsitään nyt uusia, kokonaisvaltaisia kriteereitä ja tapoja ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Zlatan Sljivic (Kroatia) asetti omassa esitelmässään suurten kirjastohankkeiden, kuten Ranskan kansalliskirjaston, ympäristöystävällisyyden kyseenalaiseksi ja totesi, että viime kädessä pieni kroatialainen kirjasto, joka on perustettu vanhaan kierrätysrakennukseen, on ympäristöystävällisin vaihtoehto. Jonkinlaista kotiinpäin vetoa saattoi siis esiintyä, mutta monet olivat omaksuneet aidosti globaalin näkökulman. Tri. Goran Susic (Kroatia) herätteli kuulijoita miettimään, tarvitsimmeko kokonaan uuden eettisen lähestymistavan arvioidessamme kirjastoja ja niiden ympäristövaikutuksia.
Arkkitehtuurista siirryttiin sulavasti digitaalisiin kokoelmiin. Elvira A. Zingapan (Saudi Arabia) kertoi, miten digitaaliset kokoelmat tukevat tutkimusta ympäristötietoisesti ja Mohammad M. al Hamad (Abu Dhabi) esitelmöi pilvipalveluiden ekologisuudesta – mikä herätti kysymyksen serveri puistojen ympäristövaikutuksista. Mohammadin veli muuten opiskelee Helsingissä, joten hän saattaa ilmestyä vierailulle helsinkiläisiin lähikirjastoihin.
Kolmas esille noussut teema oli lasten keskuudessa tehtävä ympäristötyö, jota konferenssissa esiteltiin useiden esitelmien ja postereiden avulla. Kroatialaiset koulukirjastot ovat selvästi ottaneet ympäristötietoisuuden lisäämisen tehtäväkseen. Ei siis ihme, että portugalilainen koulukirjastonhoitaja, joka on aloittamassa vastaavaa projektia kotimaassaan, kertoi suorastaan inspiroituneensa konferenssissa. Näin ylistäviä arvioita harvemmin kuulee.
Olin konferenssissa mukana edustamassa IFLA special interest -ryhmää Environment, Sustainability and Libraries, jota tällä hetkellä vedän. Ryhmämme sihteeri Petra Hauke (Humboldt-Universität, Berlin) puhui YK:n Agenda2030:sta ja siihen liittyvistä kestävän kehityksen tavoitteista. IFLA on sitoutunut näihin tavoitteisiin ja monissa kirjastoissakin on aloitettu niihin liittyviä hankkeita. Kirjastot ovat selvästi aktivoitumassa ja ymmärtämässä, ettei kirjastojen ympäristöystävällisyys ole itsestään selvää ja että nykytilanteessa meidän on tehtävä enemmän kuin vain vähin. Kestävään kehitykseen kuuluu luonnollisesti myös vahva sosiaalinen sitoutuminen ja sitouttaminen.
Andrea Kaufmann (Humboldt-Universität, Berlin) esitteli puolestaan toista kansainvälisesti nousevaa trendiä: Saksassa on luotu vihreiden kirjastojen verkosto, joka toimii vertaistukena ja keskustelufoorumina. Tällaisesti verkostoista tunnetuin lienee amerikkalainen ALA:n Sustainability Roundtable, joka on toiminut aktiivisesti jo useamman vuoden edistäen ympäristötietoisuutta ja sosiaalista yhdenvertaisuutta kirjastoissa. Samanlaisia verkostoja ollaan luomassa myös muualla, ainakin käsittääkseni Alankomaissa.
Puhuin itse siitä, miksei ympäristötietoisuus tunnu toteutuvan kirjastoissa, vaikka kirjastoalan ihmiset ovat tietoisia ympäristön tilasta ja valmiita sitoutumaan vaikkapa juuri YK:n Agenda 2030:n tavoitteisiin. Tämä tuntuu viittaavan siihen, että asetamme tavoitteemme liian abstraktein ja epämääräisin käsittein, emmekä ole tehneet itsellemme aivan selväksi, mitä kirjastojen ympäristötietoisuus lopulta tarkoittaa. Ilmastonmuutoksen estämiseksi ei riitä, että kirjaston isännöitsijä säätää lämmitystä ja kierrätämme hukkakopiot. Philippe Colomb (Médiathèque Francoise Sagan, Paris) jatkoi samasta teemasta ja pohti, miten kirjastonhoitajien sitoutumista ympäristötavoitteisiin voidaan parantaa. Hänen teesinsä oli, etteivät kirjasto voi tulevaisuudessa olla (eivätkä ole koskaan olleet) täysin neutraaleja. Kirjastoilla on arvoja ja ne saavat näkyä myös kirjastojen toiminnassa.
Olen samaa mieltä Philippen kanssa. Kirjastoilla on yhteisiä arvoja, jotka hyväksytään kautta maailman. Näihin voi tutustua IFLA Global Vision sivuilla: https://www.ifla.org/globalvision