Merkittävä osa kirjastoalan opiskelijoista on alanvaihtajia. Jesse Mäkeläinen haaveili lapsena bussin kuljettamisesta, ja nyt hän tähtää kirjastoauton rattiin.
“Kirjasto oli ensimmäinen paikka, jossa hoksasin, että osaan jotakin,” kertoo Heidi-Maria Ylioinas.
Rovaniemeläinen Ylioinas, 27, oli työkokeilussa Oulun pääkirjastossa ja huomasi löytäneensä oman paikkansa maailmassa.
Tällä hetkellä hän työskentelee Rovaniemellä Korkalovaaran lähikirjastossa ja suorittaa samalla liiketoiminnan perustutkintoa kirjasto- ja kulttuurialan painotuksella Haapaveden Opistossa. Opisto sijaitsee Haapaveden kaupugin keskustassa Pohjois-Pohjanmaalla.
Kilometrejä työ- ja opiskelupaikan välillä kertyy liki 350. Suurin osa opiskelusta tapahtuu nykyään etänä. Läsnäolopäiviä on noin kolme kuukaudessa.
“Kirjastoalaa voi pohjoisessa opiskella Oulun yliopiston lisäksi enää vain Haapavedellä,” Haapaveden opiston lehtori Sanna Kallio kertoo. “Seuraavaksi lähin paikka on sitten Seinäjoki.”
Haapaveden Opistossa voi pätevöityä kirjastoalalle 60 opintopisteen opinnoilla, joita voi laajentaa oman mielenkiinnon mukaan.
“Linjan suola ja sokeri on, että opiskelijat ovat niin erilaisia,” Sanna Kallio sanoo.
”Maantieteelinen hajonta on suurta. Samoin ikähaitari, joka ulottuu 16-vuotiaista melkein kuusikymppisiin.”
Sivarin kautta töihin
Haapaveden Opistoon päätyi myös Muhokselta kotoisin oleva 21-vuotias Jesse Mäkeläinen.
Armeija jäi häneltä homealtistuksen vuoksi kesken, joten Mäkeläinen kävi siviilipalveluksen Muhoksen kirjastossa.
Sivarin aikana Mäkeläiseltä kyseltiin, kiinnostaisiko häntä jatkaa töitä kirjastossa, ja nyt hän on Muhoksella oppisopimuksella.
Hän ei lapsena haaveillut työstä kirjastossa, vaan alan mielekkyyden vasta työn myötä. Nyt Mäkeläinen haaveilee kirjastoautonkuljettajan urasta.
“Lapsesta asti rekkakuskin ja bussikuskin hommat ovat kiinnostaneet.”
Ennen kirjasto-opintoja hän valmistui levyseppähitsariksi, mutta joutui terveyssyistä vaihtamaan alaa.
Lehtori Sanna Kallion mukaan Haapaveden Opistolla onkin paljon alanvaihtajia.
“Kirjastossa tarvitaan kaikkia taitoja, joten mikä tahansa taustakoulutus on hyväksi,” Sanna Kallio pohtii.
Lempityötä asiakaspalvelu
Haapaveden Opisto järjestää joka vuosi yleisölle avoimet kirjamessut. Heidi-Maria Ylioinas kertoo, että messut olivat ensimmäinen kerta, kun hän sai olla mukana tekemässä isoa tapahtumaa.
Sekä Ylioinas että Jesse Mäkeläinen saavat tehdä työpaikoillaan monipuolisesti kirjaston perustehtäviä. Kumpikin pitää itseään onnekkaana, sillä heidät on otettu hyvin vastaan työyhteisöissä.
“Ohjaajani on erinomainen ja ehdottamani ideat otetaan aina huomioon” Ylioinas kertoo.
Kummankin opiskelijan lempityötä on asiakaspalvelu.
“Ajattelin, etten ole yhtään sosiaalinen, joten yllätyin siitä, miten paljon tykkään asiakaspalvelusta,” Ylioinas sanoo.
“Uusien ihmisten seurassa olen usein hieman ujo. Asiakaspalvelijana olen ikään kuin roolissa ja nautin, että voin viedä asiaa eteenpäin,” Mäkeläinen jatkaa.
Opiskelijat eivät ole vielä törmänneet hankaliin asiakastapahtumiin.
“Harvemmin kirjastossa kukaan tulee valittamaan, vaan kaikki ovat tyytyväisiä. Useammin tulee kehittäviä ehdotuksia,” Mäkeläinen kertoo.
Ylioinas pitää myös hyllyttämisestä, koska hän tykkää organisoida. Samasta syystä hyllyttäminen on Mäkeläisen inhokkihommaa.
“Tykkään järjestyksestä, mutta hyllyjen välissä iskee ahdistus”, Mäkeläinen harmittelee. “Kaikkia kirjoja ei saa ikinä täydellisesti.”
Mitä muuta kirjaston työntekijältä sitten odotetaan?
“Vaaditaan heittäytymistä,” Ylioinas kertoo. “Ei auta miettiä liikaa, vaan lähteä rohkeasti tekemään.”
Molemmat opiskelijat toivovat, että työhön pysyy sama into kuin heillä on nyt.
Opiskelijat harjoittelijoina
Raahen kaupunginkirjastossa on ollut useita opiskelijoita Haapaveden Opistosta.
“Osa on ollut vaihtamassa alaa. Osa etsii ensimmäistä ammattia,” palvelupäällikkö Arja Nevala kertoo.
Nevalan mukaan opiskelijasta näkee nopeasti, onko hänestä alalle. Kaikki opiskelijat haastatellaan, mutta yllätyksiä saattaa silti tulla matkan varrella.
“Haapavedeltä tulee tasalaatuisia opiskelijoita,” Nevala jatkaa. Suurin osa on ollut Nevalan mielestä erinomaisia.
“Aivan ihania semmoiset, joista näkee, että heistä tulee loistavia kirjastolaisia. Heillä on asenne kohdillaan, he ottavat itse asioista selvää ja ovat aktiivisia oppimaan.”
