Vaikka useimpien novellien jälkeen olo onkin hieman hölmistynyt, ilostuttaa lukijaa teoksessa käytetyt kielikuvat.
Taskunovellit vaikuttaa lupaavalta lukupaketilta: kompaktin kokoinen kirja, kirjaimellisesti taskuun sopiva ja täynnä kiinnostavia kynäilijöitä. 11 novellia ja yksi sarjakuva. Kun novellit saa kahlattua läpi ja sulkee takakannen, lukufiilis on kuitenkin hieman pettynyt – odotin enemmän.
Odotukseni olivat suuret etenkin Tuomas Kyrön novellin kohdalla, mutta sadunomaisesti kirjoitettu tarina Kaksijakoinen Raimo ei sytytä. Novellin aloittava lause Raimo oli niin lihava, että hänen piti asua kahdessa asunnossa huljahtaa kertaheitolla samaan kategoriaan Kaksi mummoa meni marjaan, mutta toinen ei mahtunut -vitsin kanssa.
Kokonaisuudessaan kirjasen tarinallinen anti jää melko laihaksi, mutta joukkoon mahtuu onneksi pari valonpilkahdustakin. Sirpa Kähkösen Sorbettisydän kertoo aidontuntuisesti riipaisevasta teinirakkaudesta ja Taija Tuomisen Elämä ei ole kebab-passi -novellissa kuvataan, mihin kauheuksiin petetty ystävä voi tunnekuohussaan ryhtyä.
Vaikka useimpien novellien jälkeen olo onkin hieman hölmistynyt, ilostuttaa lukijaa teoksessa käytetyt kielikuvat. Omasta novellikokoelmasta hiirenkorvalle taitoin esimerkiksi sivun, jolla kerrottiin pitkien kesäpäivien melkein siskoksiksi hitsaamista tyttökavereista.
Pieni kirja ja novelleille asetetut merkkimäärät ovat ehkä rajoittaneet kirjoittajia liikaa tai pienessä tilassa on päinvastoin yritetty tehdä liikaa. Minulle Taskunovellit ei tarjonnut mullistavaa lukukokemusta, mutta jokaisen kiireisen lukijan kannattaa kokeilla, mitä itse saa kirjasta irti. Junalukemiseksihan teos on mainio – työmatkalla ehtii hyvin lukea yhden jos toisenkin novellin, eikä lyhyitä tarinoita joudu jättämään harmittavasti kesken.
