Padasjoen kirjaston kirjastovirkailija Viena Latva sai Kirjastoseuran Mikko Mäkelä -palkinnon.
Padasjoen kirjaston kirjastovirkailija Viena Latva sai Kirjastoseuran Mikko Mäkelä -palkinnon. Kun hän ensi helmikuussa jää eläkkeelle, on työvuosia Padasjoen kirjastossa takana 40.
”En ole edes äitiyslomilla ollut”, nauraa Viena. Hän oli kovin nuori, kun aloitti kirjastotyöt 24-vuotiaana, mutta kuitenkin jo kahden lapsen äiti. Latva ehti tavata Mikko Mäkelän henkilökohtaisesti. ”Osallistuimme mieheni kanssa Mehiläispäiville, ja Mikko Mäkelä, joka myös harrasti mehiläistenkasvatusta, sattui samaan pöytään. Kuuntelimme korvat höröllä hänen tarinoitaan, hän oli niin karismaattinen!”
Padasjoki on pieni noin 3300 asukkaan kunta, jolla on pitkä historia. Vielä kunta on itsenäinen, mutta kukapa tietää tulevaisuudesta. Kirjastonjohtaja vastaa kolmesta kunnasta; Asikkalasta, Sysmästä ja Padasjoesta. Se tarkoittaa käytännössä, että yksikössään usein ilman johtajan läsnäoloa työskentelevillä kirjastovirkailijoilla on suuri vastuu.
Asiakaspalvelu on ykkönen!
Vastuu on Viena Latvasta hyvä asia. Se tekee työn mielekkääksi, kunhan itsellä on tunne, että hallitsee aiheen. Viena Latvan vastuulla on mm. kirjaston kokoelma ja täysi vastuu aineistonhankinnasta kirjallisuuden osalta.
”Mutta asiakaspalvelu on ykkönen”, huudahtaa Viena, ”se on se miksi tätä työtä tehdään!”
Viena Latvan mielestä työssä asiakkaan kohtaaminen on aina tähtihetki, ja niinpä hänen työurallaan on ollut tähtihetkiä lähes päivittäin. ”Se on sellainen ohimenevä hetki, kun tyytyväinen asiakas lähtee iloisena kirjastosta pois. Tai lapsen katse, kun hän saa lainaksi odottamansa kirjan.”
Vienalle asiakaslähtöisyys on ollut työn päämäärä jo kauan ennen kuin siitä tuli muotitermi. Kirjaston menestyksestä asiakassuhteissaan kertovat lainaustiskillä maljakossaan hohtavat asiakkaan tuomat ruusut. Vierailijalle tarjotaan toisen asiakkaan tuomia makeisia. Jouluna kirjasto saa tyytyväisiltä asiakkailtaan suklaarasioita.
Poistokirjoista syntyi Penkola
Myös kokoelma ja sen avaaminen käyttäjille on Viena Latvalle työssä tärkeää. Kirjasto on hänestä upea laitos, ja hän haluaisi, että mahdollisimman moni saisi ahaa-elämyksen, mitä kaikkea kirjasto voi tarjota.
”Kaikkihan eivät käytä kirjastoa. Monta kertaa kun järjestelee kokoelmaa ja liikkuu tuolla hyllyjen välissä, tulee sellainen tunne, että voi kun ihmiset löytäisivät tämänkin täältä! Se voi olla mikä vaan aineisto, kirja, DVD, musiikkia tai juttu jostain lehdestä. Joku mikä on koskettanut, ihastuttanut tai vihastuttanut. Mietin, miten saisin sisällön esille, että mahdollisimman moni sen näkisi tai löytäisi. Esille nostamista olemme harjoittaneet, kun saimme hyllyihin enemmän tilaa.”
Viena on tutkinut kirjaston kokoelmaa tiukalla katseella. Hyllyistä on poistettu paljon, varasto avattu lainaukselle ja varastoon luotu Penkola. Myös kotiseutukokoelma on avattu yleisölle.
”Aikaisemmin se oli työhuoneen nurkassa. Meillä on paljon sukututkijoita ja kotiseutuhistorian harrastajia, ja aiheesta järjestetyt yleisötilaisuudet vetävät talon täyteen.”
”Tietokirjoja poistettiin rankasti, vaikka kai niitä voisi vieläkin poistaa. Nyt meillä on sitten ollut paljon poistokirjoja myynnissä. Penkolasta voi penkoa mukaansa aineistoa suurilta pöydiltä, kassillisen saa mukaansa viidellä eurolla. Penkola ja varasto ovat avoinna kaikille” Viena kertoo työnsä tuloksista.
Myös kotiseutukokoelman aineiston hankinta on Vienan vastuulla. Välillä hän joutuu tekemään todellista salapoliisityötä saadakseen omakustanteita tai pienen piirin julkaisuja kokoelmaan.
Viena on kotoisin Padasjoelta. Koti on parin kilometrin päässä työpaikalta, mökki vähän kauempana. Kotiseutu on Vienalle tärkeä. ”Minulle padasjokelaisuus merkitsee maaseutua. Maisemat, miljöö ja Päijänne. Koen Päijänteen padasjokelaisena, vaikka se on monen muunkin kunnan Päijänne,” Viena nauraa.
Avoimena muutoksille
Monessa pienessä kunnassa eletään kuntaliitosuhan tai -mahdollisuuden alla. Padasjoella tuntuu olevan asiat hyvin. Viena Latva toteaa, että kunnan johto ja luottamushenkilöt ovat suhtautuneet positiivisesti kirjastoon ja tukeneet kirjastopalvelujen saavutettavuutta.
Tulevaisuuden muutokset, kuntaliitos tai itsepalvelu eivät Vienaa pelota: ”Visioisin, että kirjaston aukioloajat olisivat joustavammat. Omatoimikirjasto voisi olla aika viehättävä ajatus, jos vain tila soveltuu siihen ilman suuria investointeja. Meillä ei ole vielä itsepalvelulainaustakaan. Padasjoelta käy paljon ihmisiä töissä Lahdessa, Tampereella ja Hämeenlinnassa. He eivät ehdi kirjastoon nyt, mutta laajempi aukioloaika voisi palvella heitä. Myös perheenäidit voisivat ehkä piipahtaa iltaisin.”
Asiakaspalvelun tarpeeseen ei itsepalvelu Vienan mukaan vaikuttaisi: ”Olemme eläköityvän väestön kunta, ja iäkkäämmät asiakkaat haluavat henkilökohtaista palvelua. Eläkeläiset ovatkin kyllä löytäneet meidät.”
Eläkkeelle terveenä
Viena vaikuttaa tyytyväiseltä viihtyisässä kirjastossaan. Mahtaako huonoja puolia työssä ollakaan?
”Sitä minulta kysyvät aina työharjoittelussa olevat koululaisetkin”, nauraa Viena. Pienen pohdiskelun jälkeen hän toteaa, että työn huono puoli on palkkaus. ”Ja joskus aiemmin työvuorot saattoivat harmittaa, iltavuorot. Mutta meillä on ollut erittäin hyvä työilmapiiri, ja on aina ollut mukava tulla töihin”, Viena hymyilee.
On kuitenkin osattava myös luopua. ”Kyllä 40 vuotta tätä elämää riittää. Minä kyllä sekä osaan että haluan jäädä eläkkeelle. Haluan jäädä eläkkeelle kun olen vielä terve. Eiköhän jokainen tervejärkinen ihminen keksi eläkkeellä tekemistä.”
Vienan pitää toimeliaana ensinnäkin uusi lapsenlapsi. Sitten on liikunta ja ulkoileminen, mikä tarkoittaa talvella hiihtoa ja retkiluistelua, kesällä uimista ja puutarhanhoitoa. Viena on myös innokas lukija, jonka yöpöydällä täytyy aina olla luettavaa.
Viena Latva sanoo olevansa ”jalat maassa oleva tavallinen suomalainen eläkkeelle jäävä kirjastovirkailija”. Hän on halunnut tavoittaa ihmiset ja avata kirjaston sisältöä heille. Sitä hän toivoo kirjaston voivan tehdä edelleen. ”Että lapsille voitaisiin hankkia monipuolisia aineistoja, että lapset opastettaisiin lukemaan, ja että kaukana muista kirjastoista olevia kirjastopalveluita ei supistettaisi. ”
