"Ennen runon esittämistä mietin, olenko tarpeeksi hyvä.” Tutustuimme lavarunouteen Raumalla ja Helsingissä.
Teemu Laulajainen kävelee sisään Rauman keskustassa sijaitsevaan pubiin. On alkamassa lavarunotapahtuma nimeltä Runojamit.
Laulajaisen mielestä runojen kirjoittaminen on itseen menemistä, omien virheiden myöntämistä ja rehellisyyttä.
”En koskaan ajatellut, että lausuisin tekstejäni yleisölle. Mutta kun kuulin Runojameista, päätiin kokeilla, uskallanko.”
Lavarunotapahtuma järjestettiin Raumalla ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten. Useimmiten illan alussa ja lopussa kuullaan kokenutta esiintyjää.
Välissä on avoin mikki, jolloin kuka tahansa saa esittää omia tekstejään noin viiden minuutin ajan.
Lavalla en piiloudu
”Alussa runojen esittäminen oli vaikeaa. Mietin perääntymistä”, Teemu Laulajainen sanoo.
Runot kuitenkin polttelivat taskussa, eikä Laulajainen perääntynyt. Hän harrastaa kirjoittamisen lisäksi teatteria. Näytelmissä esiintyminen tuntuu aivan erilaiselta.
”Runoudessa en piiloudu rooliin tai vuorosanoihin. Se, mitä lausun, on hyvin henkilökohtaista.”
Ennen runon esittämistä päässä liikkuu monenlaisia ajatuksia.
”Mietin, olenko tarpeeksi hyvä.”
Laulajainen kuitenkin tietää pohdinnan olevan turhaa. Avoimessa mikissä jokainen on tarpeeksi hyvä, sillä siinä runous on ennen kaikkea kohtaamista.
”Moni kertoo suhteestaan yhteiskuntaan. Ja jos joku esimerkiksi kokee olevansa heikko, hän voi huutaa ääneen: ”en ole heikko, vaan olen minä”. Runous on terapeuttista ja myös siksi tärkeää.”
Runotapahtumissa saa mielenkiintoisella tavalla selville, mitä ihmisten mielessä liikkuu. Yleisö on hyvin keskittynyttä.
”Melkein kuulee ajatusten raksutuksen. Se on merkillistä, eikä vastaavaa koe muualla.”
Jokainen tietää, että lavalle nousemien vaatii rohkeutta. Ja kun joku uskaltaa sen tehdä, saa osakseen kunnioitusta.
Lisää runoutta lavoille
Lavarunoinnostus kasvaa ympäri Suomea. Tästä kertoo esimerkiksi se, että lavarunouden SM-kisojen karsintoja järjestettiin tänä vuonna yhdessätoista kaupungissa.
Lisäksi eri kaupungeissa järjestetään säännöllisesti lavarunousiltoja. Turussa on kuukausittain TkuÖpenMic -tapahtuma, jota pyörittää Turun lavatauti. Tampereella Venlan runoiluyhteisö järjestää runoillan noin kerran kuussa. Jyväskyläläisellä Sähkö-klubilla yhdistyvät runous ja kokeellinen musiikki.
”Omien runojen lukeminen ääneen on pelottavan koukuttavaa”, sanoo helsinkiläinen runoilija, spoken word -artisti ja kulttuurituottaja Harri Hertell.
Hän on esiintynyt satoja kertoja, lukenut runojaan lavoilla yksin tai muusikoiden säestämänä. Hertell on merkittävä hahmo lavarunouden suosion nousussa. Kymmenisen vuotta sitten hän päätti, että runojen esittämiseen tarvitaan säännöllisiä tapahtumia, joihin on helppo tulla.
”Aiemmin runokenttä näyttäytyi elitistisenä. Halusin muutosta.”
Hertell perusti Helsinki Poetry Connection -yhteisön, joka etsii uusia tapoja esittää ja kuunnella runoutta. Esimerkiksi rap-sanoituksista sekä runouden ja rapin välillä liikkuvasta spoken wordista on tullut keskeinen osa runotapahtumia.
Kirjastoissakin runoillaan
Lavarunouden äärelle pääsee toisinaan kirjastoissakin. Porin kaupunginkirjastossa järjestettiin ensimmäinen lavarunotapahtuma viime keväänä. Kirjaston projektityöntekijä Aija Amee vastaa kirjallisuustapahtumista ja sanoo, että parituntinen lavarunouden parissa oli yllättävän suosittu.
”Avoin mikki tuli täyteen jo ennakkoon. Esiintyjiä oli noin kymmenen.”
Mukana oli sellaistakin väkeä, joka ei tavallisesti osallistu kirjaston kirjallisuustapahtumiin.
”Lavarunous kiinnosti esimerkiksi lukiolaisia.”
Harri Hertell toivoo kirjastojen innostuvan lavarunotapahtumista. Kirjasto voi esimerkiksi tarjota tilan, tiedottaa tulevasta tai vastata kuluista. Runoilija voi puolestaan suunnitella ohjelman.
Hertell on tehnyt lavarunokiertueen Helsingin kirjastoissa. Runouden vieminen uusiin ympäristöihin tuo uutta väkeä runouden pariin.
”Tapahtumiin tuli ihmisiä, jotka eivät halua tai ikänsä puolesta voi tulla baareihin.”
Raumalla Teemu Laulajainen esittää tällä kertaa viisi tekstiään. Hän on valinnut runoja, joiden syntyyn liittyy tarina. Laulajainen pitää tärkeänä sitä, että hän lukee runot selvästi, kuuluvalla äänellä. Hän lausuu ilman elehdintää tai liikkeitä. Niitä ei tarvita, sillä useimmat kuuntelevat silmät suljettuina.
”Hetki vie mukanaan. Lavalla vain teen sen, mitä olen tullut tekemään. Huomaan, että oma ääneni kantaa ja että lukiessa ei ole mitään hätää.”
Lisää vinkkejä lavarunousiltojen järjestämiseen löytyy Harri Hertellin Lavaruno-oppaasta (Savukeidas, 2017).
