Kirjastoammattilainen kehitti Muoniossa itselleen alter egon, joka koukuttaa lapset kirjoihin cliffhangereilla.
Muoniolaisella Vertti Barkholmilla on alter ego. Hän on Rolf Raita, tärähtänyt kirjaetsivä. Rolfilla on päällään liituraitatakki, iso lierihattu ja poikkiraitainen kravatti. Jokainen raita on merkki onnistuneesta tehtävästä. Etsivän kirjat kulkevat mukana mustavalkeassa muumilaukussa.
Rolf Raita vaeltaa luokassa ja kertoo tarinaa. Hän menee lähemmäs oppilaita ja kuiskaa cliffhangerin kirjasta. Lapset jähmettyvät.
”Tykkään käyttää draaman keinoja kirjavinkkauksessa. Rooliasu puree lapsiin, sillä saa heti huomion”, Barkholm kertoo.
Kirjavinkkaus on osa Barkholmin työtä kirjastovirkailijana Muonion kirjastossa. Tai oikeammin hänen tittelinsä on nuorisotyöntekijä-kirjastovirkailija. Puolet työajastaan hän tekee töitä kunnan nuorisotoimelle.
Barkholm näkee tuplaroolinsa hyödyllisenä. Nuorisotyön puolella Barkholm tutustuu lapsiin ja nuoriin. Asiakasryhmän hyvä tuntemus auttaa esimerkiksi materiaalien hankinnassa ja markkinoinnissa.
”On hienoa, kun kirjastossa on lasten ja nuorten tuntema nuori mieshenkilö, joka on fiiliksissä kirjastotyöstä. Olen ikään kuin kirjaston sisäänheittäjä.”
Barkholm on ollut itsekin nuori muoniolainen. Teini-Vertti vietti paljon aikaa pienen pitäjän kauniissa puisessa kirjastossa. Vuonna 2018 Barkholm palasi perheineen Muonioon ja vanhasta tutusta kirjastosta tuli hänen työpaikkansa. Tullessaan hänellä oli visio valmiina.
”Haluan viedä kotipaikan kirjastoa eteenpäin. Työn kehittäminen on noussut minulle sydämenasiaksi.”
Koulusta lainaajia
Muoniolaiset ovat ahkeria lainaajia. Viimeisimmän Suomen yleisten kirjastojen tilaston mukaan vuonna 2021 Muoniossa oli kolmanneksi eniten lainaajia ja neljänneksi eniten lainoja suhteessa asukaslukuun.
Barkholmin mukaan selitys on kouluyhteistyössä. Viime vuosina lasten ja nuorten osaston lainaliikenne on kasvanut. Kun työntekijä näyttäytyy koulussa, se helpottaa lasten asiointia kirjastossa.
Muoniossa suosittua on myös lukulaatikkotoiminta, jossa muoviseen muuttolaatikkoon pakataan opettajien tilaamat 40–60 kirjaa. Virkailijat kokoavat lajitelman opettajien toiveiden mukaan.
Kuljetuksia viedään pari kertaa vuodessa myös vanhusten palveluyksiköihin ja terveyskeskuksiin.
Lisäksi Barkholm jalkautuu toisen asteen oppilaitoksiin ja on pitänyt pop up -kirjastoa ammattikoulussa ja yläasteella. Hän on huomannut, että toisen asteen opiskelijat tipahtavat kirjaston käyttäjinä.
Barkholmin mukaan nuorilla saattaa olla käsitys, että vain himolukijat voivat käydä kirjastossa. Muonion kirjaston monitoimitilassa voi kuitenkin pelata esimerkiksi pleikkaria.
”Kirjaston mielikuvan muuttaminen vaatii työskentelyä”, Barkholm sanoo.
Kirjat autoon
Kirjaston käytävän loppupäässä on ovi. Oven avatessa pääsee astumaan monikielisen kirjastomaailman kyytiin. Kirjastovirkailija Marja Alatalo on valmistelemassa yhteispohjoismaista kirjastoautoa Saamenmaalle.
Kirjastoauto kulkee kolmen valtion alueella ja kirjallisuutta on valikoimassa suomen, ruotsin, norjan ja pohjoissaamen kielillä.
Alatalolle autotyö on mieluisaa, sillä siihen sisältyy paljon asiakaspalvelua ja vuorovaikutusta.
Välimatkat pohjoisessa ovat pitkiä, ja esimerkiksi Kilpisjärveltä on noin 200 kilometrin matka lähikirjastoon. Syrjäseuduilla kirjastoauto on usein ainoa palvelu.
– Vanhukselle voi olla tosi tärkeää tulla kirjastoautoon vaihtamaan päivän kuulumiset, Alatalo kertoo.
Alatalo alkaa siirtää norjankielisiä vaihtohyllyjä kirjastoautoon. Lähtö kohti Norjan Kautokeinoa lähestyy.
Potkurilla kirjastoon
Yhteispohjoismaisen kirjastoauton lisäksi Muonion kirjaston aineistossa näkyy kirjaston sijainti pohjoisessa. Laajalle kotiseutu- ja Lappi-aiheiselle aineistolle on kirjastossa oma huone. Huoneen ikkunasta näkyy, kun Liisa Yliniemi potkuttelee potkurilla kirjastoon.
Pakkasta on parikymmentä astetta, mutta 82-vuotiaalla Yliniemellä ei ole kylän keskustasta pitkä matka kirjastoon. Sisään päästyään hän suuntaa suoraan selkotekstisten kirjojen hyllylle.
”Kyllä näitä isotekstisiä kirjoja pitäisi olla enemmän”, Yliniemi vinkkaa Barkholmille.
Pääkirjastossa käy väkeä aamusta iltaan. Virkailijoilta saa kysyä omatoimiaikanakin neuvoa, jos tulee jotain mieleen.
”Ei pienellä paikkakunnalla auta olla ynseä sen suhteen, että omatoimiaikana ei saisi palvelua. Olemme sen suhteen joustavia.”
Sisääntuloaulassa tulostin käy kuumana. Arvo Myllymäki tulostaa tulevan romaaninsa käsikirjoitusta.
”Käytän varmaan eniten kirjastoa täällä”, Muonioon eläkepäivillä muuttanut Myllymäki pohtii.
Tulostus loppuu ja Myllymäen kädessä on reilu nivaska paperia.
”Mitenkäs tämän tikun saa täältä pois”, Myllymäki huhuilee kirjastovirkailijoille.
Myyräpainia lastenosastolla
Muonion kirjastossa on korkea katto ja talvipäivän valo laskeutuu yläikkunoista kauniisti hyllyjen väliin. Katseen vangitsee lastenosaston lattialla istuva myyrä. Valtava pehmolelu vastaanottaa nuorimmat kirjaston asiakkaat, myös ihan konkreettisesti.
”On se saanut useat painit osakseen”, Vertti Barkholm sanoo ja nauraa.
Barkholm asettelee kirjoja hyllyyn ja kertoo, että lastenkirjoissa näkyy sarjakuvamaisuuden lisääntyminen. Hän uskoo, että se tekee kirjoista helposti lähestyttäviä.
”Lapset ja nuoret kuluttavat paljon Netflixiä. Siitä tulee varmaan tarttumapinta kirjoihinkin.”
Barkholm on selvästi elementissään omalla osastollaan. Hänestä on ihanaa, kun nuori asiakas tulee sanomaan suosittelun jälkeen kiitoksen hyvästä kirjasta.
Kerran hän vinkkasi nelosluokkalaisille Eva Frantzin Osasto 23 -kirjaa. Viikon päästä tuli tieto, että kirja oli kiertänyt koko luokan.
”Kyllä siitä kylmät väreet tuli. Se oli ihan mahtava hetki ja loistava onnistuminen”, Barkholm kertoo.
Samalla hänessä voi nähdä pienen häivähdyksen Rolf Raitaa.
