Ensin työpöydälleni alkoi ilmestyä vastajulkaistuja kirjoja, jotka käsittelivät Lappia tai saamelaisuutta. En muista törmänneeni saamelaisuutta käsittelevään kirjaan koskaan tätä ennen.
Seuraavaksi yksi toimittajistamme tarjosi reportaasia yhteispohjoismaisesta kirjastoautosta, joka kulkee saamelaisalueilla Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa (lue juttu Kirjastolehdestä nro 2/12). Kun vielä sähköpostiini napsahti juttuvinkki saamelaisesta kulttuurivaikuttajasta, Inger-Mari Aikio-Arianaickasta, ”Imasta”, päätin lähteä ottamaan selvää, mitä saamenkulttuurissa ja -kielessä on meneillään. Miksi saame tuntuu tulevan vastaan kaikkialla? Matkustin Ivaloon, Inariin ja Rovaniemelle, ja tapasin matkallani upeita ihmisiä joiden kanssa keskustelin saamenkulttuurista. Jutun löydät tuoreesta Kirjastolehdestä ja piakkoin myös näiltä sivuilta.
Hassu juttu on, että kun Lapin reissun jälkeen selasin kuntosalin infrapunasaunassa muotilehti Elleä (2/12). törmäsin juttuun saametrendistä! Ja kohta oli Kodin kuvalehdessäkin kahden aukeaman juttu saamelaiskulttuurista. Saame on nousussa, ja se on hyvä asia!
Kirjastolehden uusimman numeron teema on matkailu ja tekniikka, painottuen ehkä enemmän matkailun puolelle. Matkailu inspiroi, eikä siihen välttämättä tarvitse rahaa tai fyysistä matkustelua. Kaikkein ekologisin matkustelun muoto onkin kirjamatkailu, kuten myös kirjailija Viktoria Hislop haastattelussa toteaa (noudapa viimeistään tässä vaiheessa lehti kirjastosta!).
Itse matkustan ajan- ja rahanpuutteessa useimmiten kotisohvallani kirjan parissa, toiseksi eniten reissaan kotimaassa ja ulkomaanreissun teen enintään kerran vuodessa. Silloin pyrin yhdistämään kirjamatkailun ja fyysisen matkailun: luen ensin tulevaan matkakohteeseen sijoittuvan kirjan (yleensä ko. maahan sijoittuva romaani), ja matkustan sen jälkeen kyseiseen maahan tunnelmoimaan ja ehkä jopa kiertämään kirjassa mainittuja paikkoja. Näin tein viimeksi maaliskuussa, kun vietin viisi päivää Roomassa. Olin sitä ennen nähnyt, kuten monet muutkin, elokuvan Loma Roomassa ja ties kuinka monta muuta Roomaan sijoittuvaa elokuvaa.
Kaikkein eniten sain kuitenkin irti matkastani Eat Pray Love -kirjan ansiosta. Kriitikkojen parjaaman kirjan Rooma-osuuden ansiosta osasin nauttia historiallisesta kaupungista sen sijaan, että suorittaisin hikipäässä sen lukuisia nähtävyyksiä. Olipa upeaa kulkea fiiliksen mukaan; mennä siihen suuntaan, mikä näyttää kutsuvalta ja pysähtyä välillä kahville, jätskille tai syömään. Siinä kaunista kaupunkia aamusta iltaan kävellessä ja paikallisten kanssa jutellessa tuli samalla ikään kuin vahingossa nähtyä kaikki ne paikat, jotka olin toivonutkin näkeväni.
Roomassa ruoka oli niin hyvää, että siitä tuli päivän tärkein ja odotetuin ohjelmanumero. Kaverin kanssa hekumoimme jo aamusta, mitä tänään syötäisiin! Yhtenä päivänä päätimme tehdä jotain, mikä on muka pakko tehdä kun ollaan Roomassa. Menimme Vatikaaniin. Ulkona paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja me kuljimme turistitungoksessa Vatikaanin käytäviä. Sisätiloissa.
Miljoonat (siltä tuntui) maalaukset ja patsaat vilistivät ohitsemme kun juoksimme läpi Vatikaanin, ulos porteista ja kadun toiselle puolelle kahvilan terassille. Totesimme, että jäätelö voittaa Vatikaanin, etenkin kauniilla säällä.
Ps. Jos olet menossa Roomaan, vinkki: That´s amore -ravintolassa on maailman parhaat raviolit!
Pps. Rooman monumettien välistä voi hyvässä lykyssä löytää kirjastonkin. Uusimmasta Kirjastolehdestä (2/12) löydät toimittaja Päivi Tolosen artikkelin “Kirjastoturistina Roomassa”.
