Tällä palstalla luovan alan ihmiset kertovat, miten saavat itsensä vauhtiin. Petra Forstén turvautuu kirjoittaessaan muistikirjoihin, jotta tietokone ei aiheuta turhia paineita.
Jos Petra Forstén saa hyvän idean vaikkapa kesken päiväunien, hän tarraa muistikirjaan. Ajatus on saatava ylös saman tien.
”Tähän ikään mennessä olen oppinut, että vaikka kuinka luulee muistavansa idean myöhemmin, se aivan varmasti unohtuu.”
Äkkiseltään ylös kirjattujen muistiinpanojen tuloksena on järjestetty kaaos. Forstén ei nimittäin kirjaa ajatuksiaan ylös sivu sivulta vaan aina siihen tyhjään kohtaan, joka muistikirjasta sattuu tulemaan vastaan.
”Ihailen ihmisiä, jotka säntillisesti aloittavat muistikirjansa alusta ja kirjoittavat sen järjestyksessä täyteen. Minulle muistikirja on kuin tilkkutäkki ideoita, joista joihinkin palaan joskus ja joihinkin en koskaan.”
Monet ideat ovat käyttökelpoisia: niistä ovat syntyneet esimerkiksi Jussi Hiltusen ohjaama lyhytelokuva Perintö ja viime vuonna julkaistu esikoisromaani Kadonneet tytöt. Niitäkin Forstén luonnosteli alkuun käsin paperille.
”Koneelle kirjoittaminen tuntuu viralliselta, ja huomaan ottavani siitä paineita. Muistivihkoja käyttämällä voin vähän huijata itseäni.”
Kaiken kirjoittaja
Forsténin elämä koostuu käytännössä tekstien tekemisestä. Vuosikymmenen freelancer-ura päättyi, kun hän alkoi palkkatyökseen opettaa luovaa kirjoittamista. Sen ohella hän luonnostelee toista romaaniaan.
Koulutukseltaan Forstén on elokuvakäsikirjoittaja. Kun Kadonneet tytöt julkaistiin, jotkut kyselivät, ovatko elokuvat nyt jääneet. Hän itse ei koe asiaa niin.
”En ole joko vain elokuvakäsikirjoittaja tai vain kirjailija, vaan kirjoittaja.”
Joskus Forsténin äiti ihmetteli, että vaikka tytär sekä kirjoittaa että opettaa luovaa kirjoittamista työkseen, tämä haluaa vielä työpäivän jälkeenkin pitää ystäviensä kanssa kirjoitustreffejä. Forsténia se ei kummastuta. Koska elokuvakäsikirjoitusten ja romaanien kirjoittaminen on pääosin hyvin yksinäistä puuhaa, hän nauttii kirjoittamisesta puhumisesta ja muiden ihmisten luoviin prosesseihin tutustumisesta.
”Se on eräänlainen laumakokemus.”
Omissa maailmoissa
Vaikka kuinka rakastaa työtään, joskus tekeminen jää jumiin. Niinä hetkinä Forstén hakee inspiraatiota esimerkiksi taidenäyttelystä tai elokuvan katselemisesta.
Paljon riippuu siitä, missä vaiheessa kirjoitustyö on. Alkuvaiheessa vauhtia voi etsiä myös lukemalla taitavasti kirjoitettuja teoksia, mutta jos romaani on jo pitkällä, Forstén ei halua poistua sen maailmasta. Kun on intensiivisesti mukana omassa fiktiivisessä maailmassaan, toiseen tekstiin uppoutuminen voisi rikkoa rytmin.
”Kadonneita tyttöjä kirjoittaessani sanoin julkkareita juhliville kirjoittajaystävilleni, että luen kyllä heidän kirjansa, mutta vasta sitten, kun omani on valmis.”
Nyt meneillään on jälleen kirjoittamisen sekä kamalin että vapauttavin hetki. Kun mitään konkreettista ei vielä ole syntynyt, kaikki on mahdollista, mutta samalla epävarmuus on raastavaa.
Hankalinta on aloittaminen. Silloin tulee keksittyä syitä lähteä kauppaan tai järjestettyä hyllyjä, kun tarina ei ole vielä lähtenyt laukalle.
”Tykkään siitä, kun teksti alkaa muotoutua ja on jotain, mihin tarttua. Silloin pääsee zen-tilaan ja pystyy keskittymään, vaikka tiskit olisivat tiskaamatta.”
Petra Forsténin vinkki: Jos kirjoittaessa syntyy jumi, tuijottelu saattaa vain ahdistaa ja pahentaa tilannetta. Silloin kannattaa tehdä jotakin muuta, vaikka lähteä lenkille tai taidenäyttelyyn, ja luottaa siihen, että alitajunta kyllä tekee töitä.
