Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen puheenjohtaja Tuomas Pelttari uskoo, että musiikkikirjaston tulevaisuus viitoittaa tietä siihen, millainen on koko kirjaston tulevaisuus.
Musiikkiaineistojen keskitetty varastointi on päässyt hyvään alkuun. Kuopiossa sijaitseva Varastokirjasto pystyy vastaanottamaan musiikkiaineistoja jo osasta kirjastoja, CD-levyjäkin vuodesta 2017 alkaen. Kunnollinen varastointi voi kuulostaa musiikkikirjastotyön ulkopuolelta katsottuna tarpeettomalta hyysäämiseltä, mutta mielikuva on väärä.
Kyse on kokemusta ja työaikaa vaativasta työstä, jossa vaalitaan kulttuuriperintöjä ja luodaan tilaa uudelle palvelulle. Keskittymistä tarvitaan erityisesti silloin, kun aineistojen edessä todetaan vuosikymmenten aikana patoutunut ”varastointivelka”. Olen varma siitä, että varastointia voidaan hoitaa ihan hallitusti, mutta työ ottaa aikansa.
Miltä aineiston siirtäminen pois avokokoelmasta tuntuu asiakkaan näkökulmasta? Kuulin tällaisen kommentin Turun musiikkikirjastossa tänä vuonna: ”Mitä enemmän poistatte aineistoa, sitä vähemmän minulla on syytä käydä täällä.”
Imagotappion välttämiseksi koko kirjastoalan tulee tukea sujuvaa varastointia ja siitä tiedottamista. Voimme siis vieraannuttaa asiakkaita, jos tunnemme varastoinnin lähtökohdat huonosti emmekä tee lainkaan korvaavia hankintoja. Kaikkien on hyvä osata navigoida eteenpäin Varastokirjaston VaariFinnan kohdasta Äänitteet. Siellä ovat varastointityön tulokset – ja suuri määrä musiikkia varattavissa.
Erilaiset asiakaskokemukset ovat kirjastoalalle valtava rikkaus. Musiikkikirjastoille on tärkeää tehdä yhteistyötä esimerkiksi levy-yhtiöiden ja levykauppiaiden kanssa. Yhtä olennaisia asiakkaita ovat vinyylifanit, tapahtumakävijät, soitinlainaajat sekä tietokirjailijat ja bändihistoriikin kirjoittajat. Mitä kaikkea nuori kirjailijanalku tai levy-yhtiön perustaja onkaan voinut ammentaa musiikkiosastolta?
Jostain syystä elossa on yhä myytti siitä, että äänitteitä ei kohta enää riitä hankittavaksi. Suomessa ja maailmalla on useita julkaisijoita, kuten Stupido Records, We Jazz, If Society, Rolling Records, Ainoa! ja Music On Vinyl – unohtamatta maailmankuulua Svart Recordsia. Ja laadukas tarjonta kiinnostaa.
Tavaratalot lopettivat äänitteiden myynnin jo vuosia sitten, mutta Turussa paikallinen levykauppias saavutti koko viime vuoden tuloksen jo lokakuun alussa. On myös ennakoitu, että iso suomalainen levykauppaketju tekee uuden miljoonamyyntiennätyksen. Niin hyvin käy kaupaksi CD ja vinyyli, jopa C-kasetti.
Kokoelman ylläpitoa kannattaa laventaa. Muusikko ja radiotoimittaja Topias Tiheäsalo on ehdottanut aiempaa avoimempaa aineistohankintaa. Jos julkaisuja on jakelussa vain striiminä ja LP-painoksena, niin kirjastoon on hankittava uutta vinyyliä. Underground-pienjulkaisu tai omakustanne tulee usein ulos vain kasettina. Monet äänitepainokset ovat hyvin pieniä: kymmenistä muutamaan sataan kappaleeseen. Rohkeasti vain undergroundin maailmaan!
Miten kirjastot sitten reagoivat äänitetuotantoon ja sen kysyntään? Liian usein niin, että aineistomäärärahaa karsitaan. Suomessa on jo varoittavia esimerkkejä siitä, että kirjaston äänitehankinta voidaan lopettaa kokonaan. Luovuttamisen sijaan on syytä noudattaa lakia yleisistä kirjastoista ja ylläpitää uudistuvaa kokoelmaa. Kirjoitin alkusanoihin, että kirjastoissa on aika kääntää musiikin hankinta nousuun 2020-luvulla. On kyse meidän kaikkien kulttuuripalvelusta ja muistityöstä.
Sitkeä myytti on sekin, että kaikki musiikki on netissä. Asiakkaille on tarjota Naxos, mutta suurten striimipalveluiden kymmenien miljoonien raitojen massat puuttuvat. Kirjastoissa ei tarvitse reagoida tähän sisältöjä hävittämällä, vaan keskittyä kulttuurityön jatkamiseen. Mikään muu taho ei sitä työtä tee. Ja sen työn arvoa taas on mahdotonta mitata rahassa.
2020-luvulla musiikkikirjastoilla on uusia tapoja olla esillä. Verkon digitaalinen jälki on yhä tärkeämpi. Kirjastokaistan videosarjaa Löytöretki musiikkiosastolla on tuotettu jo kahdeksan jaksoa. Suomalaisten muusikoiden henkilökohtaiset tarinat ovat sykähdyttävää katsottavaa ja oivallista promoa kaikkien kirjastojen käyttöön.
Aidosti tasa-arvoisen musiikkipalvelun tiellä on kuitenkin vielä yllättäviä esteitä. Useat kunnat ovat asettaneet asiakkaan tekemälle kaukopalvelutilaukselle liian suuret maksumuurit. Siksi kirjastolain henki tulee ulottaa myös kaukopalveluun ja seutuvarauksiin. Kaikkien varausten tulee olla asiakkaalle maksuttomia, kunhan varausten lukumäärä on kohtuullinen. Miten maaginen korjausliike musiikin vapaan saatavuuden puolesta tämä olisikaan.
Suomen musiikkikirjastoyhdistys julkaisi viime kesänä kirjan Maagisessa paikassa, jossa yli 30 kirjoittajaa pohtii musiikkikirjastojen tulevaisuutta. Kirjoittajina on kirjastoalan asiantuntijoita, kirjastojen asiakkaita ja taiteilijoita.
Kirjoittaja on Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen puheenjohtaja
