Olen Luojan kiitos ollut jo pitkän aikaa selvillä siitä, että olen hyvin paikkasidonnainen kirjailija.
Ensimmäinen asia, joka minun on kirjoittamaan ryhtyessäni tiedettävä, on paikka johon tuleva teos sijoittuu. Olipa kyseessä sitten kaupunki, kaupunginosa, kortteli, talo tai vain yksi huone, minun on ensin tunnettava se hyvin, muuten vain haaskaan aikaani eikä yhtikäs mitään synny. Lisäksi kirjoitan mieluiten paikan päällä, sillä henkilöhahmot ja vääjäämättömät tapahtumat syntyvät maaperästä, aivan kuten elävässä elämässä. Siitä, ovatko tuulet leutoja vai ankaria, kasvaako maastossa paarlastikasveja ja miltä ilma sen vuoksi ainoastaan täällä tuoksuu.
Jo paljon tätä ennen olen tiennyt että olen paikkasidonnainen myös lukijana. Ympyrä sulkeutuu, kun luen kirjan siellä mihin se sijoittuu, ja missä se siis myös on mahdollisesti kirjoitettu. Tässäkään en ole mitenkään poikkeuksellinen, sillä paikan päällä lukeminen on monille suuri nautinto. Eräs tuttavani on juuri ollut Islannissa, koska halusi lukea Hildur-sarjan uuden osan juuri siellä. Itse oleilen paljon Berliinissä, ja minulla pitää aina olla mukana Christopher Isherwoodin 20-luvulle sijoittuva autofiktio Goodbye to Berlin. Viime reissulla ei epähuomiossa ollut, ja se oli virhe: jo toisella viikolla olin kirjakaupassa näpelöimässä Goodbye to Berliniä. Kerran kauan sitten olin Prahassa, ja ostin sieltä Olemisen sietämättömän keveyden englanninkielisenä pokkarina. Olin lukenut romaanin jo monasti, mutta sen kokemista Prahassa en koskaan unohda. On kuin teoksen lukeminen paikan päällä auttaisi olemaan enemmän läsnä sekä paikassa että teoksessa. Kuin kykenisi asettumaan kaupunkiin ja itseensä jotenkin syvemmin, ja olemaan enemmän yhteydessä ihmiskuntaan, kuviteltuun ja todelliseen.
Ranskassa minulle on sanottu, että viini pitää juoda siellä missä se on kasvanut ja valmistettu. Vain siinä ilmanalassa se maistuu juuri siltä kuin sen kuuluu. Kun sen kuskaa kotiin se maistuu toiselta, eikä koskaan paremmalta. Viinin omalla maaperällä voi todella nauttia sen mausta, voi humaltua ja haltioitua. Krapulaa sen sijaan ei kuulemma paikan päällä koskaan tule, ja näin kumma kyllä tuntuu olevan. Pelkkä nautinto, ja haltioituminen. Sama tuntuu koskevan myös kirjallisuutta.
