Uusi kunnille myytävä tekijänoikeuslupa yrittää ratkaista asian.
Oletko tehnyt kirjastossa kirjavinkkauksia tai somepostauksia, jossa esittelet kirjankansia? Olet saattanut tietämättäsi rikkoa tekijänoikeuksia.
Osa kirjastoammattilaisista on kokenut yllättävänä, että esimerkiksi kirjojen kansien näyttämiseen omissa kanavissa tarvitaan usein tekijänoikeuden haltijan lupa.
Kirjastoissa on tiedetty, että kirjojen sisältöä ei saa esitellä julkisissa tilaisuuksissa tai sosiaalisessa mediassa ilman erillistä lupaa tai korvausta. Kirjastoissa on kuitenkin oletettu, että kirjoja voi markkinoida esittelemällä niiden kansia.
Taustalla on se, että kustantamot jakavat usein lehdistömateriaalia, jossa kirjan kannen kuva tarjotaan vapaasti käytettäväksi. Lisäksi ajatellaan, että kirjastot tekevät kustantamojen puolesta aineiston markkinointia ilmaiseksi ja edistävät näin lukuharrastusta.
Ei kuitenkaan voi olettaa, että näitä lehdistölle tarjottuja kansia saisi esitellä sosiaalisessa mediassa vapaasti.
Kirjastolehti varmisti asian usealta lain asiantuntijalta. Eri tahot vahvistavat, että lähtökohtaisesti lainsäädäntö ei tunnista kirjojen kansia poikkeustapauksina, vaan ne ovat tekijänoikeuksien suojaamaa aineistoa aivan kuten kaikki muukin sisältö.
Kirjaston lakisääteinen sivistystehtävä ei tuo automaattisesti laintulkintaan poikkeusta.
Uudistunut tekijänoikeuslaki ei vaikuta asiaan lainkaan. Mahdollisuus lain tiukkaan tulkintaan on ollut jo vuosia.
Asia ei koske pelkästään kirjastoja. Esimerkiksi kouluilla on omat lupakäytäntönsä teosten käytössä.
Joitakin poikkeuksia
Tietyissä tilanteissa kansia saa käyttää ilman erillistä luvan hankkimista, jos kyse on esimerkiksi arvostelevasta tai tieteellisestä esityksestä.
Lupaa ei tarvita, mikäli taideteos on toissijaisessa merkityksessä valokuvassa, elokuvassa tai televisio-ohjelmassa. Tämä tulkinta on johdettu kuvasitaattisäännöksistä.
Tekijänoikeusjärjestöjen tulkinnan mukaan useissa tilanteissa kansikuvien käyttöön verkossa tarvitaan kuvantekijän ja kustantajan lupa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kansien käyttö verkkokirjastoissa, kirjaluetteloissa ja lukudiplomeissa.
Joissain tilanteissa somepostaukset, blogikirjoitukset ja kirjavinkkaukset saattavat olla tekijänoikeuden alaista materiaalia, ja niistä pitäisi maksaa korvaus.
Milloin lupa?
Kirjastolehti lähetti jutun kuvituksena toimivia esimerkkejä kuvaoikeuksia valvovalle Kopiostolle ja pyysi arviota siitä, millaisessa tapauksessa kirjan kannen esittelyyn tarvittaisiin selkeä lupa.
Vastaus oli yleisluontoinen. Konteksti ratkaisee ja arviointia tehdään aina kussakin yksittäistapauksessa. Kuitenkin samaan aikaan esimerkkikuvissa monessa saattaisi tulla myös kyseeseen tilanne, jossa kirjan kansikuva on toisarvoisessa asemassa.
Kirjastoissa tilanne on herättänyt huolta, koska monella osaaminen ei riitä eri tilanteiden tulkintaan tai rajanvetoihin. Tekijänoikeusjärjestöistä toivotaan, että ongelmatilanteissa pyydettäisiin heiltä neuvoa.
Uusi sopimus
Nyt pelisääntöjä pyritään selkeyttämään kirjastojen kannalta. Kuntien edunvalvontajärjestö Suomen Kuntaliitto on laatinut pilottisopimuksen kirjallisuuden ja kuvituksen käytöstä kirjastojen digitaalisissa kanavissa. Kokeilun on määrä jatkua aina vuoden 2024 loppuun saakka. Pilotti on käynnistynyt alkuvuodesta.
Sopimus on laadittu Sanaston ja Kopioston kanssa ja alan toimijoiden yhteisestä aloitteesta. Sopimusta tehtäessä on kuultu kirjastokenttää ja tekijöitä, kuvittajia sekä muita oikeudenhaltijoita.
Sopimuksella toivotaan selkeyttä kirjallisuuden ja kuvituksen käyttöön kirjastojen verkkosivuilla ja sosiaalisen median tileillä. Kuntaliitto suosittelee kunnille luvan hankkimista, mikäli kirjastoissa käytetään kirjallisuutta ja kuvitusta verkossa.
“Ei tarvitse enää jokaisen yksittäisen asian kohdalla miettiä soittoa Kopiostoon ja hankkia aina erillistä lupaa. Sopimus on järjestöille kätevämpi kuin että heille tulisi satoja yhteydenottoja”, kertoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Johanna Selkee.
Sopimuksen sisältö
Sopimus tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää ja välittää otteita kirjallisuudesta sekä kirjojen kuvitusta tietyin reunaehdoin verkkopalveluissa. Luvan voi tarvita esimerkiksi internetissä suoratoistettavaan satutuntiin.
Kirjojen kansia voi esitellä kirjastojen sosiaalisessa mediassa sen aikaa, kun kirjastolla on sopimus voimassa. Sama lupa kattaa laajasti kirjan kuvituksen käytön niin verkossa kuin myös muissa kirjaston järjestämissä tilaisuuksissa.
“Sopimuksessa sovitaan ainoastaan tietyistä asioista. Se ei tarkoita sitä, että sopimuksen solmittuaan tekijänoikeusasiat voi unohtaa”, Selkee muistuttaa.
Jos sopimusta ei ole Kopioston tai Sanaston kanssa, joutuu neuvottelemaan käyttöoikeudesta kertakorvauksen. Tapauksesta riippuen kertakorvaus voi olla tuntuvampi kuin nyt neuvoteltu sopimusluonnos.
Toisaalta jatkossakin luvan voi hankkia halutessaan myös suoraan teoksen tekijöiltä.
Huolia kentällä
Kirjastolehti osallistui uudesta sopimuksesta kertovaan kirjastolaisten koulutustilaisuuteen.
Tilaisuudessa monella heräsi huoli lupakäytäntöjen monimutkaisuudesta. Useilla kirjastoilla on sosiaalisen median kanavat täynnä erilaista kirjan kansimateriaalia.
Kaikki eivät osaa yleisohjeistuksien jälkeenkään arvioida, missä vaiheessa kirjan kansi on niin hallitsevassa roolissa kuvassa, että se voidaan mieltää tekijänoikeusloukkaukseksi.
Osaa ihmetyttää, miksi kirjastot voittoa tavoittelemattomana palveluna joutuvat maksamaan ilmaisesta kirjallisuuden ja lukemisen edistämistyöstä. Pelkona on, että kirjat joudutaan poistamaan sosiaalisesta mediasta kokonaan.
Yleisesti kirjastoilla ei ole mitään tekijänoikeuskorvauksia vastaan. Pelisäännöistä halutaan kuitenkin niin yksiselitteisiä, että niitä pystyy noudattamaan helposti.
Lisäksi osaa huolettaa, että kirjastoalalta puuttuu tekijänoikeusasioihin erikoistunut juristi. Nyt tekijänoikeuskysymyksiä ja lakia tulkitaan tekijänoikeusjärjestöjen kautta.
Kallis diili
Osa kirjastoista pitää suositeltua sopimusta nykyisellään aivan liian kalliina. Kuntaliitosta kerrotaan, että sopimuksessa korvauksen summa on 14,5 senttiä per asukas, jos ottaa sekä Sanaston että Kopioston tarjoamat erilliset sopimukset. Esimerkiksi Helsingin alueella korvaussummat nousisivat äkkiä kymmeniintuhansiin euroihin.
“Tämä tekee aika ison loven. Kirjaston pitää maksaa muunlaisiakin korvauksia, eikä budjettia voida rajata vain sen mukaan millaista markkinointia tai vinkkausta tehdään sosiaalisessa mediassa”, Kuntaliiton Johanna Selkee myöntää.
Esimerkiksi Oulussa sopimusta ei aiota solmia. He perustelevat asiaa sillä, että ovat alueellista kehittämistehtävää hoitava kirjasto ja yksi toimijakunta kirjastokimpassa.
“Pilottisopimusten mukaan jokaisen alueemme 38 kirjaston pitäisi tehdä sopimus. Jotta sopimus kannattaisi, meidän pitäisi keskittyä tuottamaan paljon enemmän materiaalia verkkoon, eikä meillä ole sille tarvetta, mahdollisuutta eikä aikaa”, kertoo kirjastopalvelujohtaja Jouni Pääkkölä Oulun kaupunginkirjastosta.
“Käytännössä meillä ei ole edes mahdollista ottaa sopimusta käyttöömme.”
Hankala paikka
Kuntaliitossa kirjastojen huoli ymmärretään, mutta toisaalta realiteetit on tunnistettava. Tekijänoikeuslakia uudistetaan ja EU:n lainsäädäntö ohjaa paljon myös kansallista lainsäädäntöä.
“Vaikka aiemmin on ehkä toimittu eri tavalla herrasmiessopimuksen pohjalta, niin yhtä lailla tekijänoikeuksien haltijoilla on oikeus muuttaa käsitystään. Laki antaa siihen mahdollisuuden”, Johanna Selkee pohtii.
Kuntaliitosta arvioidaan, että suurta ryntäystä palvelusopimuksen piiriin ei ole nähtävissä. Toisaalta Sanastosta ja Kopiostosta kerrotaan, että yhteydenottoja lupaan liittyen tulee viikoittain ja esimerkiksi Kopiostolla on tekeillä useamman kunnan kanssa sopimus.
Nykyinen pilotti tulee jatkumaan kaksi vuotta. Sen aikana tekijänoikeusjärjestöt ja Kuntaliitto keräävät palautetta kentältä ja seuraavat kuinka moni hankkii sopimuksen. Sopimukselle nähdään jo nyt kehittämisvaraa.
Kuntaliitosta toivotaan, että nyt ei kannattaa lopettaa kaikkea toimintaa vaan aloittaa keskustelu siitä, miten asiat saataisiin mahdollisimman toimiviksi. Tekijänoikeusjärjestöt kertovat olevansa avoimia keskustelulle.
Juttua varten on haastateltu myös Opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeuden ja audiovisuaalisen kulttuurin hallitussihteeri Perttu Virtasta ja Kansalliskirjaston lakimies Pekka Heikkistä.
Täsmennys 25.4. kello 13:50: Jutun julkaisun jälkeen Kopiosto on täsmentänyt tulkintojaan kirjojen kansien näyttämisestä somekanavissa. “Somevinkkauksissa kirjan kansi saa näkyä kuvassa tai videolla, eikä Kopiosto vaadi tähän lupaa. Kirja-arvostelujen ja kritiikkien yhteydessä kuvaa kirjasta saa puolestaan käyttää sitaattioikeudella”, kirjoitetaan Kopioston twitterissä.
