Kolumbiassa sivukirjastot ovat levinneet kaupunkien köyhille asuinalueille. Osa isoista kirjastoista on kasvanut kulttuurin keskuksiksi.
Kolumbian kolmanneksi suurin kaupunki, Medellin, on tunnettu innovatiivisesta kaupunkisuunnittelustaan. Andien ympäröimän Aburrán laakson asukkaat liikkuvat ketterästi metrolla, jonka verkostoon kuuluu vuorten rinteille kulkevia köysiratavaunuja ja katettuja liukuportaita.
Korkealla vuoren rinteillä asuville ihmisille köysiradat ja liukuportaat ovat avanneet mahdollisuuksia liikkua työhön, palvelujen pariin ja uusiin kohtaamisiin. Aiemmin työmatkat saattoivat kestää tunteja, eikä vastakkaisten rinteiden asukkailla ollut juuri yhteyksiä toisiinsa.
Joukkoliikenteen solmukohtiin on perustettu palveluja, kuten kirjastoja. Monen muun metroaseman tavoin Acevedon metroasemalta löytyy pieni kirjasto, nettipalvelupiste sekä palveluiden käyttöön opastavia neuvojia. Kirjaston virkailija Angélica Mercado kertoo minulle, että kaupungissa on kaikkiaan 51 kirjastoa.
Maan väestö on jakautunut jyrkästi kahtia rikkaisiin ja köyhiin. Suuri osa väestöstä kärsii köyhyydestä. Heitä on Kolumbiassa arviolta 21 miljoonaa. Pääkieli on espanja, mutta maassa puhutaan myös kymmeniä vähemmistökieliä.
Karu todellisuus
Matkalla maineikkaaseen Biblioteca Pública Pilotoon eriarvoisuus käy ilmi karulla tavalla. Medellin-joen ylittävällä sillalla makaa nuori mies, enkä ole aivan varma, onko hän elossa vai kuollut. Sillan ja kirjaston välisessä puistossa on roskapusseja penkovia liimanhaistelijoita. Haju iltapäivän helteessä on raskas.
Kirjaston sisätiloissa on toisenlaista: avaraa, viileää ja viihtyisää. Kirjasto perustettiin 1950-luvun alussa Unescon rahoituksella. Medellin oli kehityksen kärjessä, sillä kirjasto toimi mallikirjastona, lukutaidon ja kirjallisen kulttuurin edistäjänä koko Latinalaisen Amerikan alueelle.
Aiemmin vastaava pilottikirjasto oli perustettu Unescon avustuksella Intian Delhiin. Sittemmin kolmas Unescon pilottikirjasto perustettiin Enuguun, Nigeriaan. Konseptiin kuuluvat muun muassa kirjastoautot, joiden avulla sivistystä saadaan perille myös maaseudulle tai vaikeakulkuisiin maastoihin.
”Tämä on näistä pilottikirjastoista ainoa edelleen toimiva kirjasto”, kertoo kirjastonhoitaja Juan Felipe Restrepo Escobar.
”Vuosien mittaan tästä on kasvanut kulttuurikeskus, jonka tehtävänä on tallentaa koko Antioquian alueen historiaa”, hän kertoo.
Kaunis rakennus
Toden totta, kyse on kirjastoa suuremmasta kulttuurikeskuksesta. Kaunis 1950-luvun rakennus restauroitiin vuonna 2015. Lahjoituksena saatua kuvataidetta on tarjolla yllin kyllin. Työpäivän aikaan talossa on hiljaista, mutta eläkeikäisten lukupiirissä riittää kuhinaa. Iltaisin ja viikonloppuisin tiloissa järjestetään muun muassa elokuvailtoja.
Kirjaston yhteydessä toimii myös valokuvamuseo ja yli 100 000 valokuvan arkisto. Arkisto on keskittynyt alueen historian tallentamiseen ja esittelyyn.
Antioquia vaikuttaa omaleimaiselta alueelta, joka muistuttaa hieman Pohjanmaata – hyviä ollaan, ja varsinkin parempia kuin pääkaupunki Bogotássa.
Kirjasto julkaisee omaa tieteellis-taiteellista aikakauslehteä, Sala Antioquiaa, joka kokoaa alueen historiaa, kirjallisuutta ja taidetta käsitteleviä artikkeleita.
Kirjaston yhteydessä toimii myös kirjakauppa sekä käsityöläisoluita ja erinomaista kolumbialaista kahvia tarjoileva ravintola.
Kirjaston ulkopuolisesta todellisuudesta muistuttaa muun muassa pääaulaan pystytetty teltta, jossa on tarjolla ensiapua mielenterveyden ongelmiin.
