Yhdysvaltojen tulehtunut poliittinen ilmapiiri näkyy kirjastoissa, joita painostetaan poistamaan vähemmistöjä koskevia kirjoja. Esimerkiksi Michiganissa kirjojen palautuslaatikosta löytyi luoteja.
Amerikkalainen kirjastoja edustava American Library Association (ALA) kertoi maaliskuussa, että kirjastojen kokoelmista vaaditaan poistettavaksi tietynlaista kirjallisuutta ennätyksellistä tahtia.
Viime vuonna Yhdysvalloissa ilmeni järjestön mukaan peräti 1200 tapausta, joissa vaadittiin yksittäisen tai useiden kirjojen poistoa. Seurantaa on tehty reilusti yli vuosikymmenen ajan, ja tapauksia ilmeni viime vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin.
Poistovaatimukset kohdistuivat etnisiin tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä käsitteleviin kirjoihin tai vähemmistötaustasta tuleviin kirjailijoihin.
Viime vuosina sensuurivaatimusten kohteeksi joutuneista kirjailijoista moni on tuttu myös Suomessa. Kohteeksi on joutunut esimerkiksi Nobel-voittaja Toni Morrisonin, Khaled Hosseinin, Sherman Alexien sekä Raina Telgemeierin teoksia.
Pitkiä vaatimuksia
Taustalla ovat ärhäkät järjestöt. ALA:n puheenjohtaja Lessa Kananiʻopua Pelayo-Lozada uskoo, että meteliä pitää pieni vähemmistö.
”Ryhmät, kuten Moms for Liberty saattavat lähettää kirjastoille listoja, joissa on sata eri nimikettä ja pyytävät kaikkien näiden kirjojen poistamista. Toisinaan kirjastoilla ei ole edes kaikkia näitä kirjoja kokoelmissaan.”
Ryhmittymiä on useita. Sananvapausjärjestö PEN America kertoo tunnistaneensa viime vuonna ainakin 50 ryhmää, jotka toimivat kansallisella, osavaltion tai paikallisella tasolla. Ne ovat ryhtyneet vastustamaan tietynlaista kirjallisuutta ja painostamaan kirjojen poistoa koulukirjastoista.
Osa kulttuurisotaa
Pelayo-Lozada uskoo, että liikehdintä kytkeytyy Yhdysvalloissa meneillään olevaan kulttuurisotaan. Siihen kuuluvat kiistat esimerkiksi yksilön oikeuksista, sukupuoli-identiteeteistä, uskonnosta ja etnisyydestä.
Hän kyseenalaistaa ryhmittymien tavoitteet, eikä ymmärrä, ketä tavoitteilla pyritään suojelemaan. Hänestä on tärkeää, että eri yhteiskunnan jäsenien ääni kuuluu kirjastojen kokoelmissa.
”Kun LGBTQIA+ -nuoret näkevät itsensä edustettuna kirjastojen kokoelmissa, he kokevat olevansa osa yhteiskuntaa.”
Vaikeudet kasvavat
Ryhmittymien keinot vaikuttaa kirjastojen toimintaan ovat moninaiset. Sananvapautta on pyritty rajoittamaan lobbaamalla lakeihin muutoksia, vaikuttamalla kirjastojen sisäiseen toimintapolitiikkaan ja pelottelukampanjoilla, jotka ovat johtaneet pahimmillaan kirjastojen ennakkosensuuriin.
Pelayo-Lozada uskoo, että vääntö kirjoista voi kiihtyä entisestään tulevien presidenttivaalien lähestyessä. Tästä on jo viitteitä.
Yhdysvaltain edustajanhuone on hyväksynyt republikaanien ajaman lakialoitteen, jolla tavoitellaan vanhemmille entistä suurempaa sananvaltaa koulujen kurssimateriaaliin ja koulukirjastojen kirjoihin. Lakia vastustaneet ovat pelänneet sen kiihdyttävän esimerkiksi sukupuolivähemmistöjä koskevien kirjojen poistamista.
Juttua kirjoittaessa yhdysvaltalaismediassa epäillään, ettei lakialoite kuitenkaan etene senaattiin saakka.
Uhkaavia tilanteita
Kirjojen sensuuria vaativat tahot aiheuttavat paljon harmia. Pelayo-Lozada kertoo, että poistovaatimuksiin liittyy usein uhkailua, väkivaltaa sekä mustamaalaamista.
Esimerkiksi Proud Boys -niminen ryhmittymä saapui kirjastoon drag queen -satutunnin aikana Kaliforniassa. New Yorkissa puolestaan tehtiin keväällä sijaitsevaan kouluun pommiuhkaus. Michiganissa kirjaston työntekijät löysivät kirjojen palautuslaatikosta aseiden luoteja.
Sukupuolivähemmistöjä käsittelevää kirjallisuutta puolustavia on maalitettu netissä ja heistä on tehty viranomaisille ilmoituksia. Osa on lopettanut työnsä tai saanut potkut kieltäydyttyään poistamasta kirjoja.
”Tapauksia on luultavasti kaksinkertaisesti enemmän kuin tiedämme. Kaikki eivät uskalla kertoa niistä, jotta tilanne ei pahenisi entisestään.”
”Kukaan ei halua menettää töitään tai joutua maalituksen kohteeksi. Omaa nimeä ei haluta esille, koska pelätään väkivallan uhkaa tai työpaikan menettämistä.”
Periksi ei anneta
Pelayo-Lozadan mukaan kirjastojen on pitänyt laatia uusia käytäntöjä työntekijöiden turvallisuuden varmistamiseksi. ALA tarjoaa vaikeaan tilanteeseen joutuneille kirjastotyöntekijöille tukea, kuten oikeudellista neuvontaa ja asianajoa.
Sensuuria ja painostusta vastaan kamppaillaan aktiivisesti. ALA on lisännyt julkista keskustelua aiheesta. Yksi näkyvimmistä esimerkeistä on kampanja nimeltä “unite against book bans”, eli yhdessä kirjojen sensuuria vastaan, johon ovat liittyneet mukaan monet kustantajat, sananvapausjärjestöt ja kirjallisuusjärjestöt.
Pelayo-Lozada kertoo olevansa kiitollinen siitä, että Yhdysvaltojen kirjastojen tilanne saa näkyvyyttä ulkomailla. Hänestä asiasta keskustelu on tärkeää.
Hän myöntää, että maan kirjastot eivät olleet täysin varautuneita siihen, miten nopeasti sensuuriaalto eteni. Hänestä kaikkien kirjastojen kannattaa varautua hyvissä ajoin ja miettiä toimintamalleja, mikäli kirjastoja kohtaan alkaa samanlainen painostus myös Euroopassa.
