"Kaipuu omaan kotimaahan ei kuitenkaan jätä ihmistä rauhaan."
Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän (Otava 2021)
”En koskaan unohda sitä kun näin sinut ensi kerran.”
Katja Kallio ei varmasti tiennyt etukäteen, miten ajankohtaiseen asetelmaan tarttui alkaessaan kirjoittaa tätä vuoteen 1942 sijoittuvaa rakkaustarinaa. Nuori äiti, Beata, palaa perheensä kanssa evakkoretkeltä takaisin Hankoon. Hän tapaa sattumalta sotavangin, Ivanin, ja rakastuu. Ivan on Venäjän joukkoihin pakotettu ukrainalainen.
Vaikka kirja kertoo kielletystä rakkaudesta, jossa yhteistä kieltäkään ei ole, se kertoo myös paljosta muusta: sodan kauhuista, vankileireistä, vaietusta häpeästä, hyväksynnän tarpeesta, yhteisön normeista, hankalista perhesuhteista sekä Hangosta, joka nousee kirjassa päähenkilön asemaan. Puute ja kurjuus on kaikkialla läsnä ja saa ihmiset käyttäytymään arvaamattomasti. Mutta toisaalta: moni rakastuu ja elämä jatkuu.
Lukija aistii kirjasta tarkan taustatyön. Yhtä huolellista on kirjailijan lauserakentelu. Jokainen sana on paikallaan ja juonen kuljetus etenee kauniisti soljuen. Kekseliäät ja runolliset kielikuvat ilahduttavat. Viimeisen päälle hiottu ja taitavasti punottu tarina.
Ann-Luise Bertell: Ikävän jälkeen (Tammi 2022, suom. Vappu Orlov)
”Sinun olisi pitänyt saada kuulla tämä jo kauan sitten.”
Ann-Luise Bertellin henkeäsalpaavan hieno romaani avaa Pohjanmaalle sijoittuvan Botnia-sarjan, jonka toinen osa Oma maa ilmestyi suomeksi jo aiemmin ja nousi Finlandia-ehdokkaaksi pari vuotta sitten. Kolmas osa Ikuinen kaipuu ilmestyi suomeksi syksyllä 2022. Näin vaikuttavaa kirjasarjaa en muista vähään aikaan lukeneeni.
Kirjan minäkertoja, Maria Alina, odottaa hoitokodissa kuolemaa. Hän kirjoittaa kirjeitä tyttärelleen Lidialle Yhdysvaltoihin. Menneisyys painaa vanhan äidin mieltä. Hän haluaa kertoa oman versionsa tapahtumista, jotta tytär ymmärtäisi, miksi kävi niin kuin kävi. Joskus ihmisellä on elämässä vain huonoja vaihtoehtoja ja pelastaakseen itsensä on valittava väärin.
Bertellin kirja herättää henkiin sodan kokeneen sukupolven rankat kokemukset. Kun yhteiskunnan tukiverkkoja ei ollut, kunkin oli pärjättävä omillaan. Moni suomalainen lähti Kanadaan paremman elämän toivossa, kuten myös Maria Alina. Kaipuu omaan kotimaahan ei kuitenkaan jätä ihmistä rauhaan. Äitiys, syyllisyys ja siirtolaisuus – siinä tämän upean ja monitasoisen romaanin keskeisimmät teemat.
Pertti Saloheimo: Meren ja tulivuoren välissä (WSOY 2022)
”Saapumispäiväni oli kirkas.”
Miten viehättävä kirja! Lääkärilehden tieteellisenä päätoimittajana työskentelevän Pertti Saloheimon arvoituksellisessa pienoisromaanissa on kielellisesti samaa vanhanaikaista henkeä kuin toisen kirjoittavan lääkärin, Joel Haahtelan, teoksissa. Tarinan tasolla Saloheimo jättää kuitenkin paljon enemmän tulkinnanvaraa ja pakottaa lukijansa hurmaavan hämmennyksen tilaan.
Saloheimon romaanin tapahtumat sijoittuvat pikkukaupunkiin meren ja tulivuoren väliin. Kaupunkiin saapuu nimettömäksi jäävä luonnontutkija, jonka tehtävänä on ottaa selvää alueen omintakeisesta lajistosta ja raportoida tuloksista Akatemialle. Tutkija uppoutuu innokkaasti työhönsä, mutta mitä enemmän hän tutkii, kartoittaa ja luokittelee, sitä kauemmas luonto pakenee.
Sitten alkaa tapahtua kummia. Laboratoriossa on käyty. Tutkittavien eläinten sisältä löytyy metallia. Läheisestä metsästä löytyy päätön ruumis. Tutkija ajautuu yhä syvemmälle merkillisyyksien maailmaan. Saloheimo tuntuu viestittävän seuraavaa: kaikkea ei voi selittää luonnontieteellä. Elämään sisältyy aina myös outoa mysteeriä. Monitulkintaisuutensa ansiosta mainio valinta esimerkiksi kirjastojen lukupiireihin.
