OLEN asunut Skotlannissa kuusi vuotta. Moni kysyy, mitä kaipaan Suomesta. Ei, en ikävöi ruisleipää tai salmiakkia vaan kunnon kirjastoa.
OLEN asunut Skotlannissa kuusi vuotta. Moni kysyy, mitä kaipaan Suomesta. Ei, en ikävöi ruisleipää tai salmiakkia vaan kunnon kirjastoa.
KUN Edinburghiin muutettuani menin hakemaan kirjastokorttia, järkytyin. Kirjavalikoima oli surkea etenkin kaunokirjallisuuden osalta. Tarjolla oli ikivanhoja koirankorville selattuja teoksia eikä käännöskirjallisuutta ollut nimeksikään.
Vai on Edinburgh Unescon kirjallisuuskaupunki? Mikä vitsi!
MYÖHEMMIN selvisi, etteivät kirjastot välttämättä osta kirjauutuuksia vaan pyytävät asiakkaita lahjoittamaan niitä. Monilla onkin mistä antaa, sillä Britanniassa kirjat ovat niin edullisia, että lukevat ihmiset mieluummin ostavat kirjansa kuin lainaavat niitä kirjastojen kehnoista valikoimista.
PAIKALLINEN kirjastonhoitaja-ystäväni kertoi, että lainakirjojen määrää vähennetään jatkuvasti. Lukeminen ei ole cool, ja suurin osa asiakkaista tulee kirjastoon käyttämään tietokoneita. Kirjastonhoitajan pääasiallisena tehtävänä on auttaa asiakkaita sähköisten hakemusten täyttämisessä. “Meistä on tullut työvoimatoimiston sivukonttori”, ystäväni puuskahti.
ISO-BRITANNIA on yksi niistä EU-maista, jossa on vähiten kirjastoja asukkaita kohden. Viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana Britanniassa on lakkautettu noin 350 kirjastoa ja myös olemassa olevien kirjastojen budjeteista leikataan.
Poikkeuksiakin on, kuten Edinburghin pääkirjasto, jossa on uusi musiikki- ja lastenkirjaosasto.
PAKKO myöntää, etten viihdy skotlantilaisissa kirjastoissa. Ne eivät ole mukavia olohuoneen jatkeita tai yhteisöllisiä kokoontumispaikkoja vaan nuhruisia sokkeloita, joissa vallitsee pysähtynyt tunnelma. Tavallisesti kokonaisuuden kruunaa törkyinen kokolattiamatto, joka vaimentaa hälyäänet ja sopii kuulemma sen vuoksi kirjastoon.
KIRJASTOISSA käyvät lähinnä vanhukset, lapsiperheet ja kodittomat. Päivätyössä käyvät eivät välttämättä edes ehdi kirjastoon, koska ne menevät niin aikaisin kiinni. Monelle kirjakahviloista on tullut kirjaston korvike eikä ihme: onhan viihtyisyyteen on satsattu ja hyllyt notkuvat laatulehtiä ja -kirjoja.
YLEISTEN kirjastojen tila heijastaa yhteiskunnan tilannetta. Kun epätasa-arvo jatkuvasti kasvaa, olisi kirjaston tehtävänä mahdollistaa, että tieto, mielikuvitus sekä kyky lukea ja ajatella kriittisesti olisivat jokaisen ulottuvilla tulotasosta riippumatta. Muuttuvassa maailmassa suunnistaessa ei riitä, että osaa täyttää kaavakkeen verkossa.
Kirjoittaja on Edinburghissa asuva kaunokirjallisuuden suomentaja ja kirjastojen ystävä.
