Kaari Utrion historioitsijan tarkkuudella tekemä taustatyö takaa sen, että lukija voi heittäytyä 1830-luvun seurapiirielämään ja ilmapiiriin täysin rinnoin, luottaen siihen että faktat pitävät paikkansa. Seuraneidin ajankuvaus on herkullista. Matkanteon hitautta ja vaivalloisuutta, seurustelun sovinnaisia etikettikiemuroita ja arjen askareita Utrio kuvaa elävästi. Erityisen antoisa kirja on Helsingin historiasta kiinnostuneelle.
Kaari Utrion historioitsijan tarkkuudella tekemä taustatyö takaa sen, että lukija voi heittäytyä 1830-luvun seurapiirielämään ja ilmapiiriin täysin rinnoin, luottaen siihen että faktat pitävät paikkansa. Seuraneidin ajankuvaus on herkullista. Matkanteon hitautta ja vaivalloisuutta, seurustelun sovinnaisia etikettikiemuroita ja arjen askareita Utrio kuvaa elävästi. Erityisen antoisa kirja on Helsingin historiasta kiinnostuneelle.
Linda Melin on köyhän kappalaisen kaunis tytär, 1800-luvun alun Kajaanissa. Kotona riittää monenlaista puuhaa, jonka lisäksi kaupungissa asuva rikas rouva härskisti pompottaa kilttiä Lindaa seuraneitinään ja teettää tällä palveluksia minkä ennättää. Kiireisen arjen keskellä neidon mielessä pyörii huoli tulevaisuudesta. Lindan täytyy löytää itselleen hyvä puoliso. Tulevan avioliiton varaan on laskettu koko perheen tulevaisuus: veljen koulutus ja pikkupappilan elanto. Linda saa kutsun sukulaisten luokse pääkaupunkiin. Helsingin seurapiireistä sopivan puolison löytäminen on varmasti helpompaa, kuin syrjäisessä Savossa. Pian ehdokkaita pyörii Lindan ympärillä, mutta kenet hän valitsee?
Naisen asemaa ja avioliiton merkitystä tarkastellaan teoksessa useasta näkökulmasta. Kauniin ja köyhän kappalaisen tyttären ei ole helppoa päästä avioliiton suojaan, mutta hankalaa elämässä on monella muullakin. Ylhäisen, mutta varattoman nuoren naisen piti alemman yhteiskuntaluokan neidon tavoin päästä hyviin naimisiin, ilman rahaa tai nimeä se oli ainoa tie päästä pois vieraiden hyväntekeväisyyden ja armon piiristä. Avoliittoa ei piireissä tunnusteta alkuunkaan, asessori Bäckin emännöitsijä Grahnista on tullut näkymätön:
“Kas siinä perässä käveli asessori Bäckin emännöitsijä Grahn, jota säädyllisen naisen ei pitänyt nähdä, koska hänen tiedettiin elävän asessorin vihkimättömänä vaimona. Liian monet naimakelpoiset miehet järjestivät elämänsä asessori Bäckin tapaan, elivät yhdessä taloudenhoitajansa kanssa, sen sijaan, että olisivat naineet säätyläisneidon, joita kaikkialla tuntui suorastaan tulvailevan aviomiestä etsimässä. Laiskuutta sellainen elämäntapa, saituutta ja velvollisuuksien laiminlyömistä. Kun ei ollut naimisissa, ei tarvinnut järjestää kutsuja, ei maksaa illallisia eikä tanssiaisia, ei naittaa tyttäriään eikä kouluttaa poikiaan. “(s.276-277)
Ylhäisöä eivät maalliset murheet rasita, heille on itsestään selvää saada apua sitä tarvitessaan. He odottavat muilta majapaikkaa ja vieraanvaraisuutta tien päällä ollessaan. Mistään ei toki tarvitse rahvaalle maksaa, mutta vieraanvaraisuudelle voi nyrpistää nenäänsä, jos se ei täytä omia laatuvaatimuksia.
Lindalle sopivimman sulhon lukija arvaa aivan heti, mutta teoksen tyypillinen ihmissuhdekuvio ei kuitenkaan pilaa lukunautintoa. Juonen kepeys ja viihteellisyys sopivat hyvin realistisen yhteiskuntakuvauksen pariksi.
