Millaista on olla nuori johtaja? Laura From, Siina Vieri ja Katariina Ervasti kertovat.
Nuorta kirjastonjohtajaa motivoi halu päästä tekemään kirjastoista parempia itselle, kollegoille ja asiakkaille. Irokeesista ei tarvitse luopua, mutta ilmaista hermojen venytystä tarjoavat kiire ja kuntabyrokratian kiemurat. Satunnaisen epävarmuuden kompensoi asiakkailta tullut palaute ja kadulla moikkaavat teinit.
”Koen olevani tärkeä”
Laura From, 30, johtaa Humppilan kirjastoa, jossa henkilöstöä on 2,4 henkeä. Lauran vastuulla ovat myös kunnan liikunta- ja kulttuuripalvelut, joten ”aika ei käy pitkäksi, vaikka kuinka yrittäisi”. Humppila on vajaan 2500 asukkaan kunta Kanta-Hämeessä.
Lauraa esimiestehtäviin hakeutumiseen motivoi pienen kirjaston monipuolisuus. ”Pääsen tekemään myös asiakaspalvelua, joka on parasta. Toisaalta vaikutusmahdollisuuksiakin on: kuulun kunnan johtoryhmään ja toimin elämänlaatulautakunnan esittelijänä. Koen olevani tärkeä koko kunnan toiminnalle ja kuntapolitiikka on tullut tutuksi. Katson palveluja laajemmin kuin pelkästä kirjaston näkökulmasta.”
Laura aloitti Humppilassa kirjastonjohtajana vuonna 2012. Kahden vuoden aikana Lauran toimenkuva on laajentunut kattamaan myös liikuntapalvelut. Epävarmuus tuli tutuksi. ”Se vaati totuttelua. Koin, että jouduin järjestelemään asioita, joista en tiedä mitään. Myös ideointivastuuta oli paljon, koska olin uusi työntekijä. Ehkä liikaakin. Välillä tunnen oloni yksinäiseksi, vaikka kirjastokimpasta saakin tukea. Kaipaan sitä, että voisin ammentaa toisten ideoista ja ajatuksista eväitä omaan työhöni.”
Ei tytöttelyä
Noviisilla oman paikkansa löytäminen kenties vuosikymmeniä kokeneempien kollegoiden rinnalla voi viedä aikaa. ”En ole kokenut, että minua olisi vähätelty tai tytötelty ikäni takia. Se on toisaalta hieman yllättävää, koska minulle sanotaan usein, että näytän ikäistäni nuoremmalta. Enemmänkin huomaan, että joskus tulee itse vähäteltyä omaa kokemustaan ja sitä kautta myös omaa auktoriteettia johtajana. Toisaalta ikää voi käyttää myös tekosyynä tehdä jokin asia toisin.”
Laura on kohdannut myös ”kyllä sinä totut” – ajattelua. ”Ikä ja siihen liittyvä kokemattomuus näkyy eniten näissä kommenteissa. Esimerkiksi siihen pitäisi kuulemma tottua, että kaikki lehdissä minusta kirjoitettu ei välttämättä pidä paikkaansa. En pidä siitä, että joudun selvittelemään ja selittelemään jonkun toisen sanomisia jälkikäteen.”
Yksinkertaiset asiat kantavat kuitenkin eteenpäin, kuten kukat talvikaudeksi pois muuttavilta asiakkailta tai palaute uusista liikuntaryhmistä. ”Yhdessä kollegoiden kanssa ollaan saatu moni ideani toteutettua, kokoelmaa järjestettyä ja kalusteita tuunattua”, iloitsee Laura. Uratoiveena on kuitenkin päästä kokeilemaan myös isomman organisaation arkea, jossa sparrausapua ideointiin ja kehittämiseen on enemmän.
”Arvostusta osaamisen perusteella”
Siina Vieri, 28, toimii Sampolan kirjastonjohtajana Porissa, jossa on yhteensä kahdeksan lähikirjastoa – Sampola on yksi suurimmista. Siinalla on kaksi kollegaa, joiden lähiesimiehenä hän toimii. Siina myös vinkkaa, vastaa kouluyhteistyöstä, hankinnoista ja projekteista.
Esimiestehtäviin pyrkiminen oli Siinalle luontainen valinta ja tavoite kristallinkirkas: tehdä työpaikasta paras mahdollinen kaikille. Sampolassa hän entrasi ensi töinään tilat ja kokoelman, josta saatu asiakaspalaute motivoi johtajaa entisestään. ”Asiakkailta sain kuulla, että kirjasto on siirtynyt nykyaikaan ja koko ilmapiiri on kuulemma parantunut. Kirjastomme sijaitsee hieman levottomassa kaupunginosassa. Ennen teinit aiheuttivat ongelmia, nykyään hekin moikkaavat. Vapaallakin!” Työssä kehittymisen lisäksi Siina haluaa mennä eteenpäin myös ihmisenä. ”Tiedostan omat puutteeni ja vahvuuteni.”
Iän Siina kokee olleen haaste työnhakuvaiheessa. ”Tuntuu, että aina ei oteta vakavasti tai asioita pistetään nuoruuden piikkiin. Toisaalta räiskyvä persoonani ja tapani tehdä asiat puhuvat puolestaan. Uskon, että sain nykyisen työni niiden takia. Arvostusta olen saanut enemmänkin todellisen osaamiseni, kuten kielitaidon ja tietoteknisten taitojen perusteella. ”
Ulkonäöstä udellessa kommentit kaikilta kolmelta tässä jutussa haastatellulta ovat yksimielisiä: se ei juurikaan ole vaikuttanut. Ei edes aktiivisesti irokeesinsa väriä vaihtavalla ja erikoisesti pukeutuvalla Siinalla. ”Olen saanut kiitosta erilaisuudesta ja omana itsenä olemisesta, mikä tietysti lämmittää sydäntä.”
”Johtajuus on sisäsyntyistä”
Työhaasteet Siina kääntää vahvuudekseen. ”Onnellisimmillani olen silloin, kun hukun työn alle, sillä saan siitä virtaa ja parhaimmillani olen vaikeissa tilanteissa. Minusta on ihan parasta kun työtä on paljon. Elämänasenteeseeni kuuluu, että työssä ei ole mitään mihin en pystyisi, joten otan mielelläni haasteet vastaan. Eniten minua harmittaa, jos ihmiset eivät ole valmiita opettelemaan uutta tai kehittämään työtä.”
Kirjastoalalla monet halajavat hoitajiksi, mutta johtajanpaikkoihin ei ole ruuhkaa. Vastuu saattaa pelottaa. Monille voi olla myös epäselvää, mitä johtajan tehtävät edellyttävät. ”Johtajuus on käsitteenä karannut ajatusmaailmastamme, jolloin siitä on väkisinkin tullut muumien mörkö. Kyse on paljolti asenteesta ja kiinnostuksesta. Toisaalta koen myös, että johtajuutta ei voi oppia – se on sisäsyntyistä, jota voi vahvistaa, mutta jos sitä ei lainkaan ole, niin sitä ei kyllä mistään myöskään saa”, summaa Siina.
Huimalla kielitaidolla varustettu Siina haaveilee kansainvälisistä tehtävistä. ”Ne laajentavat maailmankuvaa eniten. Olen opiskellut yhdeksää kieltä ja tällä hetkellä esiluen englanninkielisten esikoiskirjailijoiden tuotoksia.”
”Kollegat kannustivat esimiestöihin”
Katariina ”Kata” Ervasti, 38, on Vantaan kaupunginkirjaston verkostopäällikkö, joka työkseen ideoi uutta koko kirjaston tasolla, osallistaa henkilöstöä sekä etsii yhteistyökumppaneita ja rahoitusta. Aiemmin hän on toiminut Hakunilan aluekirjastonjohtajana.
Kata päätyi kokeilemaan esimiestehtäviä kollegoidensa kannustamana ja huomasi viihtyvänsä paremmin kuin asiantuntijana laajempien vaikutusmahdollisuuksien myötä. Tuoreimmassa organisaatiouudistuksessa Katan työtehtävät muuttuivat alueellisesta johtamisesta koko kirjastoväen osallistamiseen, joka motivoi entisestään.
Hakunilassa tuunattiin kirjasto yhdessä asiakkaiden kanssa, jota Katariina pitää palkitsevimpana juttuna urallaan tähän asti juuri yhdessä tekemisen ansiosta. ”En tee päätöksiä hymistellen itsekseni hiljaisessa työhuoneessa. Tällä hetkellä minusta on mielenkiintoista pohtia projektikulttuuria ja sitä, miten sillä innostetaan ja luoda uusia mahdollisuuksia meidän henkilökunnalle.”
”Maltti ei ole mun valtti”
Haastavimmaksi työnsä osa-alueeksi Katariina nimeää byrokratian, niin kuntatasolla kuin esimerkiksi EU-hankkeiden yhteydessä. ”Maltti ei aina ole mun valtti. Byrokratian kanssa minulla on ollut varsin tuskastuttavia kohtaamisia. Myöskään henkilöstöasiat eivät aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Olen kerran joutunut irtisanomaan ja se oli rankkaa, vaikkakin välttämätöntä”, kertoo Katariina.
Johtaja on harvoin haavoittamaton. Uusia ideoita työkseen kehittelevä Kata on saanut huomata, etteivät itselle rakkaimmatkaan ideat aina vakuuta muita. ”Jos minut tyrmätään, saatan mennä hetkeksi lukkoon ja nuoleskella haavojani, mutta sitten huomaan taas innostuvani jostain ja painan eteenpäin. Onneksi täystyrmäyksiä tulee harvoin.”
Arvostusta Laura, Kata ja Siina kokevat saaneensa todellisen osaamisen perusteella. Myös aidolla innostuksella voi voittaa puolelleen, kuten Katariinalle on käynyt. ”En ajattele ikääni juurikaan. Elän tätä elämääni. Olen ollut innostunut lähes kaikesta kirjastourallani ja toivon, ettei se hälvene iän myötä.”
Suhtautuminen nuoreen johtajaan voi vaihdella. Siinä missä Laura ja Siina eivät ole huomanneet juuri mitään negatiivista, Kata kertoo suoraan, että häntä on tytötelty jonkin verran. ”Eräs vanhempi kollega kutsui minua sinnikkäästi lapseksi, jota vastustelin, mutta ilmeisesti se oli häneltä jonkinmoinen kiintymyksenosoitus.”
Ulkonäkörintamalla Kata kehottaa pysymään uskollisena omalle tyylilleen, oli sitten johtaja tai ei. ”Vihaan shoppailua. Sellaisen myönnytyksen tein Hakunilan aluekirjastonjohtajan pestin saatuani, että ostin niin kutsuttuja hienoja tilaisuuksia varten samettijakun, joka oli kuitenkin sopivasti nuhjuinen ja sopii farkkujen kanssa.”
Katan mukaan Vantaalla eletään tällä hetkellä niin mielenkiintoisia aikoja, että on suoranainen ilo olla mukana. ”Ihannekirjastoni on ajan hermolla, siellä on halukkuutta testata uusia ideoita ja kehittää uusia palveluita. Urahaaveeni on olla tekemässä tällaisia kirjastoja.”