On selvää, että IFLAn toimintakyky on huolestuttanut kirjastomaailmaa siitä lähtien, kun edellisen pääsihteerin johtamistapa ja mahdolliset epäselvyydet taloudenpidossa tulivat julkisuuteen alkuvuodesta. Merkkejä henkilöstön tyytymättömyydestä oli ollut aiemminkin, mutta ne eivät olleet nousseet laajempaan keskusteluun.
Vastauksia jäsenistön ja kansainvälisen kirjastoyhteisön huoliin oli luvassa, kun heinäkuisen WLIC-konferenssin ohjelma myöhemmin tänä keväänä julkistettiin. Dublinin Convention Centerissä oli heinäkuisen WLIC-konferenssin ohjelmassa Out in the Open: Recent Governance Developments at IFLA -sessio, jossa äänessä olivat IFLAn presidentti Barbara Lison, väliaikainen pääsihteeri Halo Locher sekä uusi rahastonhoitaja Jaap Naber.
Session tärkein anti ilman muuta oli, että se ylipäätään pidettiin. Järjestön uskottavuus ei ehkä ainakaan eurooppalaisesta näkökulmasta olisi enää paljoa pidempään kestänyt hiljaisuutta tai pelkkiä kirjallisia julistuksia hallituksen taholta.
Kuten asiaa seuranneet tietävät, IFLAssa on teetetty ulkopuolinen selvitys sekä pääsihteerin mahdollisesti harjoittamasta työpaikkakiusaamisesta että hänen mahdollisista taloudellisista väärinkäytöksistään. Selvityksissä ei kuitenkaan faktoja kummastakaan ole löytynyt. Siitä huolimatta IFLAn hallitus (Governing Board) on ilmaissut painokkaasti, että luottamuksen palauttaminen pääsihteeriin ei olisi mahdollista edes pitkällä tähtäimellä. Hänen työvelvoitteensa välittömästä loppumisesta hallitus tiedotti jo huhtikuussa, mutta koska kyse ei ollut irtisanomisesta eikä irtisanoutumisesta, vireillä on oikeusprosessi siitä, miten työsuhde Alankomaiden lainsäädännön mukaan tulee päättää. Oikeuden päätöstä odotetaan vasta loppuvuodesta. Varsinainen syy työsuhteen lopettamiseen oli siis hallituksen taholta koettu epäluottamus johtamisen tapaan.
Koska IFLAn kotipaikka juridisesti on Haag, sen asioita käsitellään Alankomaiden lakien mukaan ja oikeusprosesseilla on taipumusta kestää. Tämä selittää osan meidän IFLAn jäsenyhteisöjen edustajien kärsimättömyydestä. Itseänikin tunteen tasolla harmittaa, että puhtaan pöydän ääressä ei vielä olla. Kevään ja kesän kommenttien perusteella vaikuttaa myös siltä, että osalle tyytymättömistä ei riittäisi muu kuin se, että IFLAn presidentti ja hallitus menisivät myös vaihtoon saman tien. Tämä on ymmärrettävää, mutta näin ei tule tapahtumaan.
IFLAn hallituksen vaali on siis edessä vasta ensi vuonna. Keskikesän ylimääräisessä vaalissa järjestölle valittiin uusi president-elect (Vicki McDonald, Australia) ja myös uusi rahastonhoitaja. Jälkimmäiseen tehtävään valituksi tuli hollantilainen Jaap Naber, jolta varmasti odotetaan paitsi rahankäytön tiukkaa seurantaa, myös uudenlaista raportointia jäsenistölle. Paneelikeskustelussa Naber tyynnytteli yleisöä vakuuttamalla, että IFLA ei taloudellisesti ole uhattuna. Uusi kirjanpitäjä oli konferenssin ollessa käynnissä tekemässä taloudellisen tilan tarkastusta, ja Naber sanoi haluavansa odottaa tämän kommentteja ennen mahdollista uutta ulkopuolista tarkastusta. Naberin suhtautuminen ongelmiin vaikutti käytännölliseltä – ei kannata syytää rahaa ulkopuolisille yhtään enempää kuin tarpeen. Myös järjestön taloudesta tiedottamista luvattiin parantaa – toki yleisluontoiset talousesittelyt ovat nytkin olleet IFLAn verkkosivuilla nähtävissä.
Uuden vakituisen pääsihteerin hakuprosessi voidaan käynnistää vasta edellä mainitun oikeusprosessin ratkettua. Tässäkin halutaan noudattaa oikeusoppineiden neuvoja. IFLA joutuu maksamaan ex-pääsihteerille korvauksia, mutta jotta niiden määrä saadaan pidettyä mahdollisimman maltillisena, on kuunneltava juristeja. Ylimenokaudella pääsihteerin töitä tekemään oli palkattu Halo Locher, jonka kaikkein tärkeimmäksi tehtäväksi mainittiin työilmapiirin pelastaminen IFLAn päämajassa. Locher nauttii luottamusta järjestön aktiivien keskuudessa, ja meille kerrottiin myös, että työilmapiirissäkin on jo havaittavissa hienoista kohenemista. Tämä oli tilanne kokouksen aikana. IFLAn päämajasta kuitenkin lähetettiin 16.8. sähköpostitiedote, jossa kerrottiin, että Locher ei jatka enää väliaikaisessa toimessaan elokuun lopun jälkeen, vaan tehtävään siirtyy apulaispääsihteeri Helen Mandl. Tätä ylimääräistä kiemuraa ei todellakaan olisi enää kaivattu.
Paitsi toimestaan vapautetun pääsihteerin (ja jossain määrin tähän liittyen myös presidentin) arvostelua, monille jäsenille ja muuten asiaa seuranneille kummastuksen ja harminkin aiheena on SIGL-rahasto, jonka merkitys IFLAn toiminnassa on vuosi vuodelta kasvanut. Rahaston päättävä elin muodostuu mm. aiemmin IFLAn johtotehtävissä olleista ihmisistä, jotka nyttemmin toimivat mm. alan konsultteina. IFLAsta lähtöpassit saanut Gerald Leitner toimi ja toimii edelleen myös SIGLin pääsihteerinä. Kyse on juridisesti eri tehtävästä ja SIGL ja IFLA ovat niin ikään ainakin juridisesti toisistaan riippumattomia itsenäisiä toimijoita, joten paperilla ristiriitaa ei ole.
SIGL maksaa tätä nykyä kaksi kolmasosaa IFLAn kuluista. Rahalla on maksettu erityisesti henkilöstön projektipalkkoja ja IFLA onkin pystynyt käynnistämään ja ylläpitämään erilaisia uusia hankkeita alan edistämiseen. Alankomaiden lainsäädännön mukaan kolme vuotta määräaikaisena projektityöntekijänä ollut työntekijä on vakinaistettava. Mielestäni kysymys kuuluu, onko toiminnan laajentaminen jäsenistön mielestä hyvä asia vai ollaanko halukkaista luopumaan vaikuttamis- ja kehitystyön joistakin osa-alueista?
Sessiossa esitettiin runsaasti kriittisiä puheenvuoroja ja kysymyksiä, joihin kyllä saatiin vastauksia mutta ne eivät kaikkia tyydytä. Kansainvälinen kirjastomaailma joutuu jatkossakin elämään epätäydellisen kattojärjestön suojassa, mutta mielestäni on parempi olla mukana vaikuttamassa tulevaisuuteen kuin jättäytyä pois ja arvostella sivusta.
Blogitekstin on kirjoittanut Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Juha Manninen.