Kirjaston pitää olla luotettavan tiedon lähde. Joskus tieteen todenperäisyyden vahvistamiseen menee kuitenkin vuosikymmeniä.
Viime aikojen kirjapinosta on nostettava yksi ehdoton helmi: String Theory for Dummies, eli vapaasti suomennettuna säieteoriaa tolvanoille. Kirjastojen hyllyissä nämä isot keltakantiset Dummies-sarjan kirjat ovat tuttuja jo 90-luvun alusta asti. Tunnen pienen häpeän pistoksen tarttuessani sarjan kirjaan, sillä kukapa meistä nyt haluaisi myöntää olevansa tolvana. Aina lukiessa olen kuitenkin tyytyväinen valintaani. Kirjojen ytimessä on fyysikkolegenda Richard Feynmanin motto: jos et osaa selittää jotain asiaa yksinkertaisesti, et ymmärrä sitä tarpeeksi hyvin.
Rautalangasta väännettyä säieteorian opusta lukiessani mietin kirjastomaailman uutta metatietolausetta: Sisältö poikkeaa yleisestä tiedekäsityksestä. Tästä metatietojen kenttään tarvittaessa lisättävästä suosituksesta on puolentoista vuoden aikana noussut kohu aina valtamediaa myöten. Kirjastot eivät vielä ole päättäneet, pitäisikö lausetta käyttää ja kuinka usein sitä olisi soveliasta käyttää. Säieteoriasta kertova kirja antaa pohdintaan yhden näkökulman.
Säieteoria kehitettiin 1960-luvulla ratkaisemaan ihmiskunnan kiperin mysteeri: miten yhdistettäisiin planeettoja, tähtiä, aikaa ja painovoimaa kuvaava Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria ja atomiakin pienempiin osasiin pureutuva kvanttifysiikka. Nämä kaksi maailmankaikkeutta selittävää teoriaa eivät sopineet yhteen. Ne törmäsivät mustien aukkojen laitamilla ja jättivät painovoiman mysteeriksi. Sitten tuli säieteoria, jonka puhtaan matemaattisista yhtälöistä pystyi arvioimaan, mitä mustien aukkojen laidalla tapahtuu ja millainen hiukkanen (gravitoni) tuottaa painovoimaa. Teoria oli jopa liian hyvä ollakseen totta ja sille naureskeltiin fyysikkopiireissä vuosikymmeniä. Aiheen parissa raataneiden tutkijoiden oli vaikea saada vakavasti otettavia tutkijanpestejä. Teoria poikkesi yleisestä tiedekäsityksestä.
Kun teknologia kehittyi ja tieteelliset mittaukset alkoivat vahvistaa säieteorian laskelmia, oltiin jo pitkällä vuosituhannen vaihteessa. Jos säieteoria olisi kokonaan leimattu huuhaa-tieteeksi, mittauksia ei välttämättä olisi ryhdytty koskaan tekemään. Teoria on toki yhä monilta osin vahvistamaton, ja voi olla että se vielä hylätään. Silti opetus on, että tieteellinen teoria ei aina kykene heti eikä edes vuosikymmenissä todistamaan itseään, ja joskus yleisestä tiedekäsityksestä poikkeavallekin pitää antaa mahdollisuus. Kirjaston kannalta tämä tarkoittaa, että kyseenalaisillekin tiedekirjoille on paikkansa.
Lopuksi vielä Feynmanin opin mukaisesti mahdollisimman yksinkertainen selitys siitä, mitä säieteoria tarkoittaa: kuvittele, että kaikki maailmankaikkeuden aine koostuu pienenpienistä hiukkasista, säikeistä, jotka muistuttavat spagettia ja jotka kietoutuvat itsensä ympäri niin kuin donitsit.
