Nostan repusta läppärini tilavalle pöydälle, jolla tuoksuu Ärrältä opiskelija-alennuksella ostamani kahvi. Klikkaan maksuttoman verkkoyhteyden päälle.
Tuntemattomia ihmisiä työskentelee ympärilläni läppäriensä ja kirjojensa äärellä. Isosta ikkunasta voin katsella taivasta tai ihmisvilinää alhaalla kadulla. Jos tulee tarvetta lähdeaineistolle, lähelläni on tuhansittain niteitä ja lehtiä. Välillä seuranani on joku ystäväni, jonka kanssa voimme pitää silmällä toistemme tavaroita wc-käyntien ajan ja käydä yhdessä lounaalla.
Kantar TNS julkaisi viime marraskuussa tutkimuksen, jonka mukaan puolet suomalaisista koki kirjastojen sulkemisen kielteisenä. Viime vuoden kevään sulun jälkeen kirjoja on taas saanut lainata, mutta kirjastoissa oleskelu kiellettiin viime joulukuusta alkaen koronavirustilanteen pahennuttua. Tätä kolumnia kirjoittaessani oleskelu kirjastoissa on yhä kiellettyä.
Oleskelukielto iski minuun lujaa, sillä olen tottunut ahkeroimaan kirjastoissa. On virkistävää, että työhuone vaihtuu: välillä olen Oodissa tai Rikhardinkadulla, välillä Helsingin yliopiston Kaisa-kirjastossa tai Haaga-Helian Pasilan kampuksella. Vierailen myös muissa kirjastoissa, jos minulla on asiaa muualle päin kaupunkia.
Valmistuin Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta medianomiksi maaliskuun alussa. Olen sen jälkeenkin jatkanut läksyjen tekemistä, koska opiskelen japanin kieltä työväenopistossa. Vapaana toimittajana taas kirjastot ovat myös tulevaisuuden työpisteitäni. Aherran välillä kahvilassa erikoiskahvin ja leivonnaisen äärellä, mutta kirjastossa on rauhallisempaa ja edullisempaa pakertaa.
Kaiken lisäksi nämä keskustassa sijaitsevat ja viihtyisät tilat ovat maksuttomia. En ole kokenut järkeväksi laittaa rahaa työhuoneen vuokraan, eikä niin suuri menoerä ole minulle edes mahdollinen.
Minulla on toki ergonominen työtuoli ja -pöytä myös kotona. Kotona onkin mukava työskennellä, kun ei tarvitse matkata minnekään, ei kantaa kaikkia kamoja mukanaan turvaan vessaan ja on aina hyvä työrauha.
Koska asun pienessä yksiössä, minulle on kuitenkin tärkeää päästä tekemään töitä välillä kodin ulkopuolelle. Moni opiskelija, etätyöläinen ja freelancer varmasti jakaa tunteeni.
Huhtikuun alussa talossani alkoi julkisivuremontti, minkä takia ikkunani on peitetty. Mökkihöperöitymisen vaara on entistä lähempänä. Odotan innolla sitä hetkeä, kuin voin jälleen pakata läppärin reppuun, noutaa Ärrältä sumpin ja työskennellä kirjastossa – yksin mutta samalla ihmisten parissa.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja vastavalmistunut medianomi.
