JOS säästää pitää, kannattaisi ehkä säästää tilasta eikä substanssista. Nythän tilakustannukset ovat niin korkeat, että kirjastot joutuvat säästämään valikoimissaan. Mitä on kirjasto ilman valikoimaansa?
”KIRJASTOT pyörivät vapaaehtoisvoimin”, Yle otsikoi uutisensa Jyväskylän uhan alla olevasta Kypärämäen kirjastosta. Jutussa haastateltiin Jyväskylän kaupungin erikoissuunnittelija Jukka Laukkasta, joka sanoi, että vapaaehtoistoiminnan tavoitteena on lisätä kirjaston aukioloa ja laajentaa myös toiminnallisesti kirjaston merkitystä. Lisäksi vapaaehtoistoiminnalla pyrittiin saamaan aikaiseksi säästöjä.
MIETITÄÄNPÄ hetki. Kypärämäen kirjastossa vapaaehtoiset pitävät kirjastoa muutaman tunnin auki kahtena arki-iltana viikossa, koska kirjasto ei nykyisillä resursseilla siihen pystynyt. Toisin sanoen kirjastosta oli jo säästetty niin paljon, ettei sitä voitu pyörittää ammatti-ihmisten voimin niin kattavasti, kuin kunnalla olisi ollut tarvetta.
MITEN tämä laajentaa kirjaston merkitystä? Mitä lisäarvoa tuo, että ammatti-ihmisen ja kirjastopalveluiden sijasta tarjolla on tila, johon saa tulla viettämään aikaa. Vapaaehtoiset kun eivät voi tehdä lainaustoimintaa tai oikeastaan mitään, mikä kuuluu kirjastoammattilaisen tehtäviin. Jo laki kieltää ulkopuolisten pääsyn asiakasrekisteriin.
JOS säästää pitää, kannattaisi ehkä säästää tilasta eikä substanssista. Nythän tilakustannukset ovat niin korkeat, että kirjastot joutuvat säästämään valikoimissaan. Mitä on kirjasto ilman valikoimaansa?
Tosin keksin kyllä parempiakin säästökohteita. Ensimmäisenä tulee mieleen valtionyhtiöiden johtajien kohtuuttomat palkitsemiset. Kannattaisi myös tarkistaa perusteellisesti erinäiset valtion jakamat tuet, esimerkkinä mainittakoon miljonääri Björn Wahlroosin viime vuonna saama lähes 300 tuhannen euron maataloustuki.
HARVA tietää, että kirjaston osuus kunnan budjetista on vain 1 prosentti – usein jopa vähemmän. Kirjastoissa tehdään arvokasta työtä, josta hyötyy koko yhteiskunta ja jota yritetään muualla maailmassa kopioida.
Meillä tuntuu tällä hetkellä Suomessa olevan päättämässä lähinnä numeroiden pyörittelijöitä. Tehdään päätöksiä nopeat säästöt mielessä, eikä nähdä kauaskantoisia seurauksia. Humanistiselle sivistykselle ja historiantuntemukselle olisi tarvetta.
SAMAT ihmiset, jotka juhlapuheissaan paasaavat yhteisöllisyyden merkityksestä, ovat ensimmäisenä säästämässä kouluista, kirjastoista ja terveyspalveluista. Siinä vaiheessa kun kunnallisista palveluista tulee köyhäinapua, niiden legitimiteetti kärsii: miksi keskiluokka haluaisi maksaa veroja palveluista, joita se ei tule käyttämään?
SUOMEN kirjastolaitosta on rakennettu pitkään ja huolella. Jos se nyt romutetaan, emme sitä takaisin saa.
