Kirjastojen investointeja uhkaa monikirjaiminen sana: valtionosuusuudistus.
Valtionosuusuudistus saattaa merkitä sitä, että kirjastojen korvamerkitty valtionavustus rakentamiseen ja kirjastoautojen hankkimiseen katoaa. Tähän asti kunnat ovat saaneet kirjastoauton hankintaan ja kirjastorakentamiseen erillistä valtionosuutta 25-50 %
Jatkossa kunnat saisivat koko valtionosuutensa laskennallisena yhteissummana, jonka ne voivat kohdentaa oman harkintansa mukaan.
Vuoden 1993 valtionosuusuudistuksen jälkeen kunnat ovat saaneet käyttää kirjastojen toimintakulujen laskennallisen valtionosuuden mihin tahansa.
Tämä näkyi kirjastojen aineistomäärärahojen rajuna laskuna: kymmenessä vuodessa kunnat vähensivät kirjastojen aineistorahoja reaalihinnoissa laskien kolmanneksella. Sama on odotettavissa myös investoinneissa, jos niidenkin erillisestä määrärahasta luovutaan.
Uudistushanke on nyt lausuntokierroksella. Kirjastotoimijat ovat vaatineet korvamerkinnän säilyttämistä.
Pienet kunnat pulassa
Suomen kirjastoseura vetosi marraskuussa 2013 päättäjiin, että investointien valtionosuuden korvamerkintä säilytettäisiin uudistuksessa.
”Uudistushankkeen nykyisissä laskelmissa korvamerkinnän poisto heikentäisi nimenomaan pienten kuntien kirjastojen korjaus-, rakentamis- ja kirjastoautohankkeita”, Kirjastoseuran toimistopäällikkö Kristiina Kontiainen arvioi.
Valtionosuuksia myös leikataan muutenkin kovalla kädellä. Kuntaliittoa huolestuttaa, että kuntien tehtävämäärä lisääntyy samalla kun peruspalvelujen valtionosuusprosentti laskee. Liiton toive onkin, että valtionosuus pysyisi jatkossa ainakin samana kuin nyt.
”Ymmärrän hyvin kirjastoväen huolen siitä, miten kirjastojen rahoitus jatkossa turvataan”, kuntaliiton erityisasiantuntija Johanna Selkeesanoo.
Tarpeet kasvavat, resurssit heikkenevät
Kirjastojen investointimenot olivat vuonna 2012 lähes 19 miljoonaa euroa ja sitä edeltävänä vuonna lähes 13,5 miljoonaa.
Kirjastojen rakennus- ja korjaustarve on suurempi kuin hupenevat varat. Vuonna 2013 valtio jakoi tarkoitukseen 5 miljoonaa euroa, mutta tänä vuonna summasta on leikattu puoli miljoonaa. Ensi vuonna leikataan lisää.
Investointitarve on kunnissa korkea, moni muukin hanke kuin kirjaston kunnostus on tärkeä.
Monessa kaupungissa on lakkautettu pienempiä lähikirjastoja ja sen seurauksena kirjastoautojen merkitys on kasvanut. Jos autojen hankintaan ei saada korvamerkittyä valtionavustusta, saattaa osa köyhistä kunnista jäädä ilman kirjastoautoa.
”Jo viime vuosina kunnat ovat vetäneet pois kirjastohankkeitaan ministeriön rahoitussuunnitelmasta, jos esille on tullut joku kiireellisempi kuten homeinen päiväkoti tai koulu”, Kristiina Kontiainen kertoo.
Hyviäkin uutisia tulossa
Kirjastojen johtajille uudistus antaa jännittäviä ”haasteita”, kuten nykyään kuuluu sanoa. Kirjastopalvelut on osattava myydä kuntien päättäjille.
Uusien laskentaperusteiden myötä on tulossa hyvääkin, kuten ehkä enemmän mahdollisuuksia pienempien remonttien toteuttamiseen ja kirjastojen toiminnallisuuden päivittämiseen. Suotuisa tilanne voi kehittyä vaikkapa silloin, kun kunnassa mietitään maahanmuuttajien kotouttamista.
”Koska vieraskielisten osuus kunnan asukkaista lisää valtionosuutta, kirjastojen palveluja voitaisiin kehittää vastaamaan maahanmuuttajien tarpeita nykyistä paremmin”, Kristiina Kontiainen ideoi.
Kun kriteerinä on sairastavuus, niin sosiaali- ja kirjastotoimet voisivat yhdistää voimansa ja saadakirjastopalveluja kotipalvelujen osaksi – ja siten saada valtio avaamaan rahahanaansa edes vähän vuolaammaksi.
Kuntaliitossa ja kirjastokentällä toivotaan silti, että perusparannusta tai uutta rakennusta odottavien kuntien rahoitustilanne taattaisiin. Keskisuurillakaan kunnilla ei ole omaa rahoitusta lähivuosina kirjastojen perustamishankkeisiin.
******
Valtionosuusjärjestelmä lyhyesti
- Tavoitteena on varmistaa kuntien vastuulla olevien julkisten peruspalvelujen saatavuus tasaisesti koko maassa. Tällä hetkellä peruspalvelujen kuluista noin 30 % katetaan valtionosuudella.
- Järjestelmää uusitaan. Siitä tehdään yksinkertaisempi ja kannustavampi: jos kunnat hoitavat peruspalvelun laskennallista kulua halvemmalla, ne saavat pitää saamansa hyödyn. Lisäksi painotetaan nykyistä enemmän kunnista riippumattomia tekijöitä, kuten ikärakenne, sairastavaisuus, asumistiheys, monikielisyys, koulutustaso ja saaristokuntien olosuhteet.
- Kirjastojen perustamishankkeet ovat saaneet vuosittain korvamerkitysti noin 4,5 miljoonaa euroa. Uudistuksessa korvamerkintä saatetaan poistaa.
- Valtionosuutta on leikattu vuodesta 2012 lähtien ja leikataan ainakin vuoteen 2017 asti. Kunnilta jää saamatta valtiolta yhteensä 6,6 miljardia euroa.
- Uudistuksen pitäisi tulla voimaan 1.1.2015.
Mitä tästä ajatellaan:
…Oulussa?
Tampereen tuleva kirjastopalvelujohtaja Pirkko Lindberg ei ole täysin tyytyväinen uudistuksen valmistelun avoimuuteen. Hän on ottanut asiasta selvää kirjastoväen omissa tilaisuuksissa ja Kirjastoseuran kautta.
”Jos ei seuraa mitä alalla tapahtuu, on turha sitten jälkikäteen reuhata ettei ole kuullutkaan”, hän sanoo.
Lindberg arvelee, että jos kirjastorahojen korvamerkintä loppuu, osa varoista saattaa mennä muihin tarkoituksiin pienissä kunnissa, joissa on monta rahareikää tukittavana.
”Jos mekanismi olisi sellainen, että rahat anotaan esimerkiksi kunnan kirjaston perusparannukseen, ne pitäisi korvamerkitä ja tiliselvitysvaiheessa ministeriön pitäisi valvoa, että raha todella on käytetty siihen”, Lindberg sanoo.
Nykyinen järjestelmä edistää mittavia investointeja siellä täällä. Lindberg ehdottaa, että rahaa jaettaisiin isojen hankkeiden sijaan pienempinä erinä vaihteleviin kohteisiin.
”Silloin nykyistä useampi kunta saisi mahdollisuuden kunnostaa kirjastotilat nykyaikaisiksi ja houkuttelevimmiksi.”
Lindbergin mallissa joinakin vuosina olisi ison pääkirjaston vuoro, sitten taas useampi kirjasto saisi pienempiä summia. Kirjastoautot saisivat vuosittaisen, kohdennetun avustuksen.
”Uudistus näyttää olevan uhka pienille kunnille. Suuremmat kaupungit pärjäävät aika hyvin ilman valtion tukea. Esimerkiksi Oulussa ei ole viime vuosina rakennettuihin lähikirjastoihin tai vanhojen perusparannuksiin saatu erillisrahoitusta valtiolta”.
…Tammelassa?
6 500 asukkaan Tammelan kunnan pääkirjasto on suunniteltu rakennettavaksi kunnantalon yhteyteen uudisosana. Hanke on esityslistalla vuodelle 2016. Nykyinen pääkirjasto on entinen pankin tila, jossa 46 m2/as, kun suositus on 100 m2/as.
Tammelan kirjastonjohtaja Soili Ojanen kokee korvamerkinnän poistamisen suurena uhkana, varsinkin jos kirjastojen investointiraha vähenee sekä korvamerkinnän katoamisen että leikkauksien myötä.
Julkaistujen tietojen valossa Tammelan yhteenlaskettu avustussumma on laskemassa entisestään.
”Jos tämän lisäksi perustamishankkeiden erillinen rahoittaminen loppuu, on aika varmaa, että kirjasto jää rakentamatta,” Ojanen sanoo.
”Vähintäänkin siirtymäaika olisi turvattava jo listoilla olevien hankkeiden toteuttamiseksi, sillä niihin on jo satsattu päätöksenteossa, työtunteina ja rahallisestikin valmistelun eri vaiheissa.”
Kirjastoja ei silti Ojasen arvion mukaan ryhdyttäisi uudistuksen myötä lakkauttamaan ainakaan niissä kunnissa, joissa on vain pääkirjasto ja mahdollisesti kirjastoauto, mutta kirjastotilat ovat vaarassa rappeutua. Myös kirjastoauton uusiminen voisi jäädä haaveeksi. Samalla kirjastolla olisi vähemmän rahaa peruskorjauksiin ja uudistuksiin.
”Rappeutumisvaara on olemassa, koska juustohöylä tms. säästöt otettaisiin kunnassa varmasti käyttöön. Tällöin toimintaa pitäisi todennäköisesti supistaa tavalla tai toisella, eikä uudistuksiin olisi mahdollisuuksia,” Ojanen sanoo.
Ajatus siitä, että useammat kirjastot voisivat saada pienempiä summia kirjastojen päivittämiseen ei Ojasta lohduta, vaikka se hänen mielestään onkin ’sinänsä hieno ajatus’.
”Riittäisikö sitten rahaa myös kokonaan uusien kirjastotilojen rakentamiseen?” hän kysyy.
Ojasen mielestä perustamishankkeiden ja perusparannusten rahoituksen säilyttäminen on erittäin tärkeää, koska kunnat pystyvät tekemään pienempiä remontteja kokonaan omalla rahalla.
…Joensuussa?
Joensuun kulttuuri- ja kirjastopalvelujohtaja Rebekka Pilppula toivoo, että vastaisuudessa perustamisavustukset muotoiltaisiin nykyistä laajemmin.
”Pitää katsoa avarasti tulevaisuuteen ja huomioida paremmin kirjaston toimintakonseptin kokonaisuudistus ja asiakkaiden muuttuneet odotukset”, hän painottaa.
”Valtionosuuksien heikentyminen tuskin on yksittäinen tekijä kirjastojen tai kirjastoautojen lakkauttamisperusteena. Sitä voidaan kuitenkin käyttää osana laajempaa lakkautusargumentaatiota. Lakkauttaminen lähtee viime kädessä ensisijaisesti kunkin kunnan omasta tilanteesta”, Pilppula arvioi.
