En epäile kirjaston tarpeellisuutta nyt enkä tulevaisuudessa. Ajatuskin on absurdi.
”MINÄ en oikeastaan tarvitse kirjastoja”, kuulen nykyään aika usein sanottavan. Yleensä se sanotaan pahoittelevaan sävyyn – koska sanoja tietää missä olen töissä – ja siihen perään selitellään: ”minä saan/ostan/en ehdi lukea kirjoja”. Jotkut jopa epäilevät ettei kirjastoa tulevaisuudessa tarvita, koska lopulta kaikki kirjat muuttuvat sähköisiksi. Tuskinpa vain.
NYT seuraa paljastus: minäkään en käy kirjastossa kovin usein. En ehdi enkä jaksa ja sitä paitsi olen niin ihanassa työssä, että kirjat tulevat luokseni. 8-vuotias tyttäreni sen sijaan tarvitsee kirjastosta yhä kiihtyvässä tahdissa kaikkia mahdollisia hevosaiheisia kirjoja, muun muassa Sinttuja, joita en aio ostaa ennestään pursuilevaan kirjahyllyyni.
VAIKKA en kirjaston palveluita tässä elämäni vaiheessa kovin paljon tarvitsekaan ja vaikka e-palvelut lisääntyvät, en epäile kirjaston tarpeellisuutta nyt enkä tulevaisuudessa. Ajatuskin on absurdi.
Enhän pidä peruskoulutusta tai julkista terveydenhuoltoakaan tarpeettomina siksi, etten niitä itse juuri nyt käytä.
TULEE nimittäin aika, lähes jokaiselle meistä, jolloin emme enää nauti säännöllisistä palkkatuloista, emmekä työterveyspalveluista ja täpötäydestä kalenterista. Voi olla, ettei ikäluokkani ikinä pääse eläkkeelle tai ainakaan nauti eläkettä. Sitä suuremmalla syyllä vaadin, että saan verorahoilleni vastinetta silloin, kun sitä eniten tarvitsen.
JOS olen virkeä vanhus, haluan käyttää kirjaston palveluita hyväksi niin paljon kuin vain pystyn. Käyn kirjailijavierailuissa, lukupiireissä, atk-kursseilla, luen lapsille satuja, pidän kielitaitoani yllä kirjaston kielikulmassa ja osallistun sukututkimuskursseille. Ja jos joskus en enää pääsisi itse kirjastoon, haluan, että kirjasto tulee luokseni. Ei riitä, että kirjasto on kännykässäni, vaan aivan varmasti haluan ihmiskontaktia siinä vaiheessa elämää, kun jälkikasvu pyristelee omissa ruuhkavuosissaan.
TÄMÄ numero on omistettu kirjastojen aktiivisimmalle asiakaskunnalle: senioreille, ikäihmisille, vanhuksille, eläkeläisille, mummoille ja papoille. Kiitos, että olette aikanaan olleet luomassa ja tukemassa hienoa kirjastojärjestelmäämme. Toivotaan, että me tulevat seniorit pidämme kirjastolaitoksen voimissaan tulevillekin sukupolville.
