Raija Oranen osaa historiallisen romaanin. Helsingin seurapiirien kaunottaresta, Aurora Karamzinista kertova Aurora piirtää yksityiskohtaisen kuvan paitsi päähenkilönsä elämänvaiheista, niin myös 1800-luvun kansallismielisestä Suomesta ja sitä hallitsevasta Venäjän keisarikunnasta. Lukija voi nähdä mielessään niin Pietarin tanssiaisten loiston kuin Helsingin yliopiston opiskelijoiden tempaukset.
Raija Oranen osaa historiallisen romaanin. Helsingin seurapiirien kaunottaresta, Aurora Karamzinista kertova Aurora piirtää yksityiskohtaisen kuvan paitsi päähenkilönsä elämänvaiheista, niin myös 1800-luvun kansallismielisestä Suomesta ja sitä hallitsevasta Venäjän keisarikunnasta. Lukija voi nähdä mielessään niin Pietarin tanssiaisten loiston kuin Helsingin yliopiston opiskelijoiden tempaukset.
Romaaniin on mahdutettu mukaan monia aikansa suomalaisia mahtimiehiä J.V. Snellmanista Zacharias Topeliukseen. On hauskaa, että yhtäkkiä historian kirjoista tutuilla henkilöillä onkin henkilökohtainen elämä ja omat intressinsä. Aurora Karamzin tuntuu tuntevan kaikki ja liikkuu sulavasti seurueessa kuin seurueessa.
Vaikka ajat ovat miehiset, mahtuu kirjaan mukaan myös ripaus naisaatetta. Aurora Karamzin on kuvattu itsenäisenä ja vaikutusvaltaisena tahtonaisena, joka on tosin kohonnut asemaansa pitkälti avioliittonsa ja senaatin prokuraattorina toimivan isäpuolensa ansiosta. Vaikka Auroran elämä on täynnä menetyksiä, hän pysyy vahvana ja tukee lähimmäisiään. Yksi heistä on hänen siskontyttärensä Marie Linder, joka on myös yksi Suomen ensimmäisiä naiskirjailijoita ja feministejä.
Auroran parasta antia on sen historiakuvaus. Koska ajan tapahtumat on pyritty selostamaan pikkutarkasti, jää sen sijaan henkilöiden sisäinen maailma ja kirjan tarinallisuus toisinaan vähemmälle huomiolle. Tämä annettakoon anteeksi, sillä Oranen on saanut kirjassaan loihdittua 1800-luvun Suomesta odottamattoman eläväisen ja kiinnostavan kuvan.
