”Ikävöin kotiin sisäoppilaitoksessa”, ”Mieheni oli uskoton ennen häitä”, ”Suhde miniään oli vaikea”. Iltapäivälehden otsikoita? Ei, vaan otteita Mereta Mazzarellan kirjoista.
”Ikävöin kotiin sisäoppilaitoksessa”, ”Mieheni oli uskoton ennen häitä”, ”Suhde miniään oli vaikea”. Iltapäivälehden otsikoita? Ei, vaan otteita Mereta Mazzarellan kirjoista.
Merete Mazzarella on julkaissut 30 vuoden aikana 25 kirjaa, joista suurin osa on ilmestynyt sekä suomeksi että ruotsiksi. Mazzarellasta on sanottu, että hänen aiheensa osuvat aina maaliin. Hän kirjoittaa asioista, jotka pian ovat kaikkien huulilla. Mazzarella muun muassa lanseerasi termin ”tätienergia” jo vuonna 1995 kirjassaan Täti ja krokotiili.
”Halusin nostaa keski-ikäisten naisten voiman näkyväksi”, Mazzarella sanoo. Kirjan nimi viittaa 1800-luvun löytöretkeilijätäteihin, jotka ”pelottomasti raivasivat krinoliineissaan tiensä vesiputouksille ja puolustautuivat krokotiileja vastaan aseenaan aurinkovarjo”.
MUISTELMAT 34-VUOTIAANA
Mazzarella on kirjoittanut kuolemasta, ikääntymisestä, eläkkeelle jäämisestä, rakkaudesta ja uskottomuudesta. Mazzarellan esikoisteos Ensin myytiin piano sai alkunsa isän kuolemasta. Silloin hän alkoi uudella tavalla miettiä elämäänsä.
”Kirjahan on oikeastaan muistelmateos. En tajunnut ollenkaan, että yleensä odotetaan vähintään 60-vuotiaaksi, ennen kuin kirjoitetaan muistelmia. Aika monet olivatkin sitä mieltä, että on hupaisaa debytoida kirjailijana muistelmilla 34-vuotiaana.”
Mazzarella kirjoitti omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta kirjan Elämä sanoiksi, eikä pidä hassumpana ajatuksena, että 30–40 -vuotiaana kirjoittaa elämästään, tulevaisuuttaan varten.
”Perusajatukseni on, että ei tarvitse odottaa, kunnes on kuolemassa, vaan aiemminkin on hyvä muistella menneitä. Jotta tietäisi miten ja mihin suuntaan elämässään jatkaisi eteenpäin.”
TYTTÄRESTÄ ISOÄIDIKSI
Mazzarellalla oli kuitenkin jo nuorena mitä muistella. Diplomaatin tyttärenä hän vietti lapsuus- ja nuoruusvuosiaan paitsi Suomessa myös Sveitsissä, luostarikoulussa Kiinassa ja sisäoppilaitoksessa Englannissa. Hän oli ”mademoiselle diplomatique”, ja osallistui Bulgariassa Sofiassa vanhempiensa kanssa diplomaattien vierailuille sekä tee- ja päivälliskutsuille.
Tanskalaisen äidin tyttärenä muistoja kertyi myös tanskalaisen suvun perinteistä ja kokoontumisista. 34-vuotiaana Mazzarella oli ehtinyt jo mennä naimisiin italialaistaustaisen miehen kanssa, tulla äidiksi ja erota.
Toinen tärkeä käännekohta on äidin kuolema. Siitäkin syntyi kirja, Juhlista kotiin. Nimi syntyi äidin mietteistä, kun hän sairastui parantumattomaan sairauteen eikä odotettavissa ollut paljon elinaikaa. ”Kai se on kun joutuisi lähtemään vähän aikaisemmin hauskoista juhlista kotiin”, oli äiti sanonut.
”Minulle se kirja on ennen kaikkea kirja elämästä. Millainen elämä johtaa hyvään kuolemaan? Miten voisi kuolla rauhallisena, ilman katkeruutta? Hyvää kuolemaa emme voi tilata, paljon on kiinni sattumasta. Mutta perusedellytys on, että tuntee elämänsä olleen elämisen arvoista”, Mazzarella sanoo.
Viime vuosina Mazzarella on herättänyt keskustelua muun muassa isoäitiyttä ja anopin ja miniän vaikeaa suhdetta käsittelevällä kirjallaan Illalla pelataan Afrikan tähteä.
Kirjoittamalla, että on isoäiti, eikä pidä miniästään Mazzarella osui tabuun, vaikeaan ja vaiettuun aihepiiriin. Suomessakin aihe puhutti, mutta vielä voimakkaampia reaktioita se herätti Ruotsissa. ”Ehkä Suomessa ollaan tottuneempia siihen, että kaikki suhteet eivät aina toimi”, Mazzarella pohtii.
Omasta elämästä ja läheisistä ihmisistä kirjoittaminen ei ole aina ongelmatonta. Mazzarellan perhe on säästynyt suuremmilta riepotteluilta, sillä ex-miehet, ex-miniä, poika ja lapsenlapset asuvat ulkomailla.
Iltapäivälehti yritti saada kommentteja amerikkalaiselta ex-miniältä Chicagosta, mutta hän ei osaa suomea tai ruotsia ja totesi, ettei ole lukenut kirjaa.
Mazzarella sanoo, ettei olisi kirjoittanut kirjaa, jos perhe asuisi Suomessa. ”Kirjoitin ex-miniälleni ja pahoittelin asiaa. En osannut kuvitellakaan, että häntä vaivattaisiin. Itseni voin laittaa likoon, mutta en olisi kirjoittanut kirjaa, jos poikani ei olisi eronnut tai jos he tai lapsenlapset olisivat asuneet Suomessa.”
UUSIN KIRJA HIRVIÖSTÄ
Äidin sairausprosessi ja kuolema synnyttivät ituja Mazzarellan viimeisimpään kirjaan Frankesteinin hirviön luojasta, Mary Shelleystä. Äidin kuoleman jälkeen hän alkoi pitää Ruotsissa kursseja lääkäreille potilaan ja lääkärin välisestä kommunikaatiosta ja hoidosta elämän loppuvaiheessa. Hän käytti Mary Shelleyn kirjaa apuna kursseillaan, ja kiinnostui yhä enemmän kirjailijasta.
”Tämä uusi Frankenstein-kirjani Sielun pimeä puoli on minulle tärkeä monella tapaa. Tunsin tarvetta tehdä vaihteeksi jonkin muun kuin omaelämäkerrallisen kirjan. Puhuessani Ruotsissa kursseillani lääkäreille Shelleyn kirjasta, se herätti aina kiinnostavia keskusteluja ja kiinnosti nuoria ihmisiä. Olenkin saanut tämän kirjan myötä uusia, nuoria lukijoita ja myös mieslukijoita.”
Mazzarella arvelee, että hänen lukijoinaan on paljon hänen oman ikäluokkansa naisia. Uusimman kirjan ilmestyttyä osa vanhasta lukijakunnasta ehkä pettyi, kun ei saanutkaan uutta palaa Mazzarellan elämästä, vaan sen sijaan hirviön ja tiedemiehen.
Mutta Mazzarellan kirjasta voi lukea monta tarinaa. Voimme kurkistaa aikansa julkkisten, nuoren kohuparin, Mary ja Percy Shelleyn ja heidän taiteilijapiirinsä elämään. Voimme lukea lahjakkaan ja aikaansa edellä olevan naiskirjailijan traagisen elämäntarinan.
Ja jos miettii, mistä hirviöt syntyvät, mihin maailma on menossa koulusurmaajien, Breivikin ja ISIS-taistelijoiden aikaan, siihenkin Mazzarella antaa ajattelemisen aihetta
VIENO FEMINISTINEN TENDENSSI
Mazzarellan koko tuotannosta voi tunnistaa 60-luvun tunnuslauseen ”henkilökohtainen on poliittista”. Naisten elämät ja kohtalot ovat koskettaneet Mazzarellaa aina, ja niitä hän käsittelee myös uusimmassa teoksessa.
”Minua alkoi kiehtoa Mary Shelleyn elämä. Mietin, kuinka paljon hänen nuoruutensa 200 vuotta sitten muistutti olosuhteita 1960 – ja 70-luvuilla. Poliittinen sitoutuneisuus, vapaa rakkaus, vaihtoehtoiset mallit ydinperheelle, erilaiset yhdessä elämisen muotojen kokeilut ja ajatus, että mustasukkaisuuden voi poistaa…”
”Kaikkea tätä tehtiin 60- ja 70-luvuilla kun olin nuori, ja kaikkea tätä kokeilivat myös Mary ja Percy Shelley. Mutta kovin hyvin ei onnistuttu 200 vuotta sitten, eikä myöskään 60- ja 70 -luvuilla.”
Mazzarella sanoo, että häntä kiinnostaa idealismin ja todellisuuden suhde. Miehillä on unelmia maailmanvalloituksesta tai mahtipontisia ideoita uudesta ihmisestä. Mutta usein naiset ja lapset saavat maksaa hinnan. ”Erityisesti tuolloin 1810-luvulla mutta myös 1960- ja 70 –luvuilla naiset ja lapset kärsivät. Kirjassani on ehkä pieni varovainen feministinenkin tendenssi”, hymyilee Mazzarella.
Mazzarellan mielestä Mary Shelleyn feministinen näkökulma tulee esiin kirjan tiedekriittisyydessä. Hän kritisoi individualismia ja tiedemies Frankensteinia, joka ajattelee vain itseään. Frankensteinilla oli unelma luoda uusi, terveempi ihminen, joka elää entistä pidempään. Samanlaisista ideoista puhutaan tänäänkin. ”Olen tavannut ruotsalaisen tiedemiehen, joka sanoo, että ensimmäinen ihminen, joka elää 200-vuotiaaksi, on jo syntynyt.”
KEHITYS RULLAA TAAKSEPÄIN
On myös kiinnostavaa pohtia, mitä me tänä päivänä pidämme hirviönä, mitä me pelkäämme eniten. ”Ehkä psykopaatteja. He näyttävät siltä kuin mekin, mutta me emme ymmärrä heidän reaktioitaan”, pohtii Mazzarella.
Frankenstein on ihminen, mutta ei inhimillinen. Hän on psykopaatti. Hirviö taas ei ole ihminen, mutta se on inhimillinen, ainakin aluksi kunnes se suljetaan yhteisön ulkopuolelle eikä tule kuulluksi. Sitten se muuttuu hirviöksi.
Juuri kuulluksi tuleminen on Mazzarellan mielestä tärkeää. Pahuuden lisäksi kirjassa pohditaan katumusta. Frankenstein ja hirviö eivät kadu.
”Vältämme yhteiskunnallisessa keskustelussa puhumasta moraalisista kategorioista kuten hyvä, paha, oikeus tai vääryys. Emme myöskään puhu katumuksesta. Ehkä hieman anteeksiannosta, mutta silloinkin mieluummin anteeksi antamisesta, ei anteeksi pyytämisestä.”
”Motiivina tuntuu olevan itsekäs terveysnäkökulma; että anteeksi antamalla voi itse paremmin. Moraalinen kysymys muutetaan pikemminkin hyvinvointiasiaksi, mielenterveyskysymykseksi.”
Mazzarella ei tunnustaudu varsinaisesti 60-lukulaiseksi, mutta sen ajan arvot ovat olleet hänelle tärkeitä: globaali solidaarisuus; että myös köyhempiä maita on ajateltava, taloudellinen tasa-arvo; että tuloerot eivät repeä liian suuriksi ja naisen tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa.
”Mutta nyt kehityssuunta on aivan toinen. Sitä seisoo ihmeissään ja miettii, että asiat, jotka ovat olleet itsestäänselvyyksiä, eivät olekaan. Kehitys rullaa taaksepäin. Se on aika pelottavaa.”
UUSIA NÄKÖKULMIA RAKKAUTEEN
Pari vuotta sitten Mazzarella herätti keskustelua kirjallaan Ainoat todelliset asiat. Silloin hän kirjoitti rakkaudesta ja työstä. Mazzarella jäi eläkkeelle, jätti häntä vanhemman ruotsalaisen miehensä ja solmi 65-vuotiaana uuden avioliiton. Taas oli aiheita kirjaan.
Nyt Mazzarella kirjoittaa eräänlaista jatkoa tälle kirjalle ja fanit pääsevät jälleen mukaan Mazzarellan elämään.
”Vanhenemisesta kirjoittaminen on suorastaan sosiologisesti ajankohtaista, koska ikäpolveni jää eläkkeelle ja meitä on niin paljon. On oikeastaan vähän raskasta lukea joka päivä lehdestä, miten suuri ongelma meistä tulee. Tietysti siinä on mukana poliittinen viesti, että maksakaa itse hoitonne.”
”Minulla on toivottavasti uusia näkökulmia rakkauteen vanhalla iällä. Sitten mietin myös vanhenemista, sitä että täyttää 70. Se on taas yksi käännekohta, silloin alkaa varsinainen vanheneminen. Yleensä silloin jo kaikki ovat pois työelämästä, ellei sitten ole yksityisyrittäjä, vaikka taksinkuljettaja, joka voi vielä ajaa.”
Niin. Tai jos ei ole kirjailija.
Merete Mazzarella (s. 1945)
Merete Mazzarella (s. 1945)- Fil.tri, pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita.
- Kirjoittanut kaunokirjallisuutta, tietokirjoja, esseitä, kritiikkejä ja kolumneja. Hän on ollut Tieto-Finlandia ehdokkaana 2001 ja kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana 2009. Vuoden Tiedekirja -palkinto 2008, Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto -ehdokkuus 2008, Taiteen valtionpalkinto 2002, De nio -kirjallisuusseuran palkinto 2005, Tollanderin palkinto ja mitali 2003.
- Julkaissut 25 teosta, joista lähes kaikki on suomennettu.
