Muistelmasarjansa neljännessä osassa Hannu Mäkelä riuhtaisee esiin verhon kustannusmaailman ja kirjailijoiden edestä. Kaksi vuosikymmentä Otavan palveluksessa johdattivat hänet kustannusvirkailijasta lopulta apulaisjohtajaksi.
Muistelmasarjansa neljännessä osassa Hannu Mäkelä riuhtaisee esiin verhon kustannusmaailman ja kirjailijoiden edestä. Kaksi vuosikymmentä Otavan palveluksessa johdattivat hänet kustannusvirkailijasta lopulta apulaisjohtajaksi.
Lämpimän ja paikoitellen kevyenkin ironian maustamalla kerronnalla Mäkelä muistelee aikaansa (1967–1986) Otavalla. Konkreettisen työn kuvaamisen lisäksi hän valottaa kustantamon henkilösuhteita ja niissä tapahtuneita muutoksia.
Eniten huomiota saavat kuitenkin monet kirjailijat, kuten Laila Hietamies, Pentti Saarikoski ja Hannu Salakka, joiden kanssa hän työskenteli. Osaan kirjailijoista muodostui läheinen ystävyyssuhde. Kirjailijat olivat usein ihmisinä haasteellisia, mutta tätäkin puolta kuvataan ymmärtäväisellä otteella. Kotimaisesta kirjallisuushistoriasta kiinnostuneille on tarjolla useita anekdootteja ja kutkuttavaa kerrontaa. Tätä mietityttävämpää on kuvaus toimitusjohtaja Paavo Haavikon muutoksesta ihmiseksi, jota Mäkelä ei voinut enää arvostaa.
Monen muistelman tapaan kirjan ainoa puute on siinä, että tekijä reflektoi kriittisesti enemmän toisia kuin itseään. Kirjailijakerronnoissaan Mäkelä on myös pitäytynyt pitkälti jo ennestään tunnetuissa kirjailijoissa, mutta ehkä tämä johtuu siitä, että juuri heidän kanssaan hän teki eniten työtä ja tuli läheisimmäksi.
