Olen sitä mieltä, että kaikille tekisi pikku työnkierto hyvää. Kun tekee töitä eri paikassa kuin normaalisti, havahtuu omille hölmöille käytännöilleen ja saattaa jopa kasvaa ihmisenä.
OLEN ollut kirjastohommissa nyt noin seitsemän vuotta. Lyhyen työurani aikana olen osallistunut useisiin eläköitymisjuhlallisuuksiin. Lähes poikkeuksetta juhlakalu on tehnyt usean vuosikymmenen uran saman työntekijän palveluksessa.
OMA lyhyt kirjastohistoriani on toista. Nykyinen työpaikkani Vantaan kaupunginkirjastossa on neljäs kirjasto, missä olen töissä. Kirjastoja ennen olen ollut lukemattomissa muissa työpaikoissa. Ja lähes koko kompassineula on tullut vedettyä ympäri. Vielä puuttuu itä ja muutama väli-ilmansuunta.
KOHDALLANI voisi puhua vaikka suuremman mittakaavan työnkierrosta. Se on nykyään suositeltavaa, ellei jopa pakollista. Olen sitä mieltä, että kaikille tekisi pikku työnkierto hyvää. Kun tekee töitä eri paikassa kuin normaalisti, havahtuu omille hölmöille käytännöilleen ja saattaa jopa kasvaa ihmisenä.
PERSPEKTIIVIN saaminen omaan työhön vaatii etäisyyttä. Toisinaan saattaa riittää toiseen lähikirjastoon vaihtaminen ja joskus on pikkuisen vajaa tuhat kilometriä paikallaan.
KAUKAA näkee myös sen, mikä edellisessä työpaikassa oli hyvää. Joskus saattaa livahtaa sellainenkin lause, että meillä edellisessä työpaikassa tämä asia olisi tehty toisin. Se on uusien työkavereiden mielestä todennäköisesti älyttömän ärsyttävää.
NELJÄ vuosikymmentä samassa työpaikassa ei tietenkään ole samaa rutiinia alusta loppuun asti. Tehtävät ja toimipaikat saattavat muuttua omankin kirjaston sisällä. Puhumattakaan siitä, että neljä vuosikymmentä samassa työpaikassa antavat sellaisen perspektiivin, mistä minä voin vain haaveilla.
VOIN kertoa uuden työpaikan työkavereille hurjia juttuja edelliseltä työpaikalta. Toista on kuitenkin se, kun voi kertoa siitä, mitä tässä kyseisessä kahvihuoneessa 80-luvun loppupuolella yhtenä aamuna tapahtui.
EN TIEDÄ, palaanko tai jäänkö minä koskaan minnekään vai keräilenkö ilmansuuntia eläkepäiviin asti. Sen olen työkierroksellani oppinut, että työpaikan vaihtaminen ei ole kovin kamalaa. Kaikissa kirjastoissa on sama tavoite palvella asiakasta mahdollisimman hyvin. Keinoissa voi olla vivahde-eroja, mutta pyrkimys on sama.
JOKAISESSA työpaikassa uusi työntekijä on otettu suurella sydämellä ja ymmärryksellä vastaan. Vaihtaminen, varsinkaan väliaikainen, ei tapa. Todennäköisesti saa paljon lisää uusia kivoja työkavereita ja uutta ymmärrystä siitä, miksi kirjastotyötä tehdään.
Kirjoittaja on Kirjastoseuran hallituksen ja Kirjastolehden toimituskunnan jäsen ja työskentelee Tikkurilan kirjastossa palveluesimiehenä.
