Hämeenlinnan pääkirjastossa vietetään luonto ja vesi -teemavuotta.
Hämeenlinnan kaupungin teemavuotena on tänä vuonna ”Luonto ja vesi”. Tavoitteena on lisätä luonto- ja vesistötietoa, aktivoida asukkaita luonnonsuojeluun ja nostaa esiin arvokohteiden lisäksi luontoa uhkaavia tekijöitä. Myös Hämeenlinnan kirjastot ovat osallistuneet teemaan järjestämällä monenlaisia tapahtumia.
”Meillä on pitkä kokemus tapahtumien järjestämisessä ja motivoitunutta henkilökuntaa. Innostus on kaikki kaikessa”, Hämeenlinnan kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen pohtii.
Yleisötapahtuma Tanssii kirjojen keskellä sai Luonto ja vesi -teemalla reilut 370 kävijää helmikuussa. Kuten joka vuosi, tapahtumassa esiintyivät eri-ikäiset tanssin harrastajat. Mukana olivat myös kaupungin luonnonsuojeluyhdistykset ja ympäristöön liittyvät viranomaispalvelut, jotka esittelivät toimintaansa.
Lisäksi pääkirjastossa oli luontonäyttely ja kameraseuran luontokuvia.
Eksoottisin lisä arkeen tänä vuonna on ollut, että kirjaston asiakkaat ovat saaneet lainata luonnon tarkkailuvälineitä mikroskoopeista kaukoputkiin.
”Niiden käyttöä on myös opetettu. Uusien välineiden kautta olemme tutustuneet esimerkiksi siihen, mikä on kenttä- ja perhoshaavin välinen ero. Nyt kesän lähestyessä varausjono moniin välineisiin on kuukausien mittainen.”
Keskuskortisto löysi ottajansa
Luontoteema näkyy myös yllättävänä kierrätyksenä.
”Laitoimme tarpeettomat kortistolaatikot jakoon ja ilmoitimme niistä kirjaston Facebook-sivulla. Kaikki menivät heti. Jotkut kertoivat tekevänsä kortistoista linnunpönttöjä osana Ylen Miljoona linnunpönttöä -kampanjaa” Jurvanen kertoo.
Keskuskortisto tuli kirjastoon vuonna 1983, jolloin rakennuskin valmistui. Viimeksi kortistoa on käytettykin samalla vuosikymmenellä.
”Kortisto oli ollut alakerran avokonttorissa niin pitkään, että kukaan ei tainnut edes enää tajuta sen olemassaoloa. Olemme tyhjentäneet tilaa hiljalleen tulevaa remonttia varten. Tilaa vapautui kerralla järkyttävän paljon.”
Onko joku todella tehnyt laatikosta pönttöä vai onko se vain vetävä mainoslause?
”Voi, mistäpä minä tietäisin? Asun kerrostalossa. Mutta sellainen luotettava huhu liikkuu.”
Kirjasto on kanava
Hämeenlinnan pääkirjaston tapahtuma- ja näyttelytoiminta on kaikkinensa erittäin aktiivista. Marco Bjurströmin suositusta televisio-ohjelmasta nimensä saanut Tanssii kirjojen kanssa on järjestetty jo 15 vuoden ajan. Pienimuotoisempien tilaisuuksien ja näyttelyjen lisäksi musiikkiosaston Avolava on herättänyt kiinnostusta.
”Varsinkin nuoret ovat löytäneet viime vuosina kirjaston uudelleen. Hekin ovat kiinnostuneita avoimista ja maksuttomista tiloista”, Jurvanen pohtii.
Pääkirjasto toimii sillä lähtökohdalla, että suuri osa tapahtumista järjestetään yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Kirjaston ulkopuoliset toimijat ovat itse aktiivisia ja saavat mahdollisuuden hyödyntää kirjaston tiloja. Näin sekä harrastelijat että ammattilaiset saavat kirjastossa esiintymisareenan ja yleisön. Samalla kirjaston asiakkaat saavat hyvää kulttuuritarjontaa.
”Kirjasto on kanava. Esimerkiksi musiikkiosaston Avolava onnistuu esiintymistilana, koska sekä muusikot että yleisö ovat löytäneet paikan. Kun yöstä yhtäkkiä ilmestyy sata ihmistä kuuntelemaan jazzia, tulee vain ihmetelleeksi, mistä kaikki tulivat.”
Yhteisöllisyys on tärkeää
Jurvanen korostaa tapahtumien sosiaalista merkitystä. Ne monipuolistavat kaupungin kulttuuritarjontaa ja tarjoavat mahdollisuuksia.
”On ihmisiä, jotka eivät tahdo mennä kapakkaan, vaikka haluaisivat kuulla elävää musiikkia. Avolava on matalan kynnyksen paikka tekijöille ja kokijoille.”
Jurvasen mukaan juuri henkilökunta tekee kirjastosta yhteisöllisen.
Julkisen tilan ja ihmisten läheisyyteen hakeutumisen tarve ei ole hävinnyt netin myötä. Yksittäiset tapahtumat keräävät hyvin yleisöä, jos toiminta on jatkuvaa. Kun Harri Ahonen kävi puhumassa Ruotsin ja Norjan vaellusreiteistä ja luonnosta, paikalle tuli 80 henkeä.
”Ahonen otti meihin itse yhteyttä ja markkinoi tapahtumaa innokkaasti. Meidän ja hänen verkostonsa yhdistyivät. Kirjailijan oma aktiivisuus on yhä tärkeämpää.”
Jurvanen korostaa sosiaalisen median merkitystä markkinointikanavana.
”Sosiaalinen media ei kuitenkaan yksin riitä, omat jalat ovat myös tärkeitä. Perinteisiä julisteita ja flaijereita jaetaan myös kirjaston ulkopuolelle.”
Miten itse kirjat tapahtumissanne näkyvät?
”Eivät ne aina näy. Eikä tarvitsekaan näkyä”, Jurvanen vastaa.
”Minusta olisi outoa mitata kaikkea kirjaston toimintaa lainojen määrällä. Varmaan vaellusaiheisten kirjojen lainaus lisääntyi hiukan tapahtuman ansiosta, mutta tapahtumilla on itseisarvo ja kaikenlainen aktiivisuus kirjastoissa on hyvästä.”
”Ahosen tilaisuudessa ihmiset alkoivat puuhata keskenään vaellusporukkaa, ja ilmeisesti matka toteutuikin.”
Vaikka kirjastojen tapahtumat ja näyttelyt sisältävät usein jonkinlaisen linkin kirjallisuuteen, se ei ole Jurvasen mielestä mitenkään välttämätöntä.
”Lukeminen tuo hyvää pääomaa, mutta siitä tulee sosiaalista toimintaa vasta, kun lukukokemusta jaetaan ja kirjoista keskustellaan yhdessä. Kirjasto on paljon muutakin kuin kirjoja.”
