Suomen ja Ruotsin rajalla puhutaan sitä kieltä, mikä juolahtaa ensin mieleen. Monikielisyys näkyy myös kirjaston tarjonnassa.
Suomessa ei ole montaa raja-aluetta, jossa toinen valtio olisi yhtä lähellä ja saavutettavissa kuin Tornionlaaksossa. Esimerkiksi Ylitornion kirjaston ikkunasta näkee suoraan joen yli Ruotsiin Övertorneån puolelle.
Joen yli pääsee veneellä tai Aavasaksan sillan kautta. Talvella joen voi ylittää myös jäätä pitkin. Muualta tulleelle Ruotsin raja tuntuu eksoottiselta. Paikallisille raja on arkipäivää. Ruotsi ei epävirallisesti täällä ole edes ulkomaa.
Tornionlaaksossa puhutaan enimmäkseen ruotsia, suomea ja meänkieltä. Ruotsin puolella meänkielellä on virallisen vähemmistökielen asema. ”Rajan pinnassa kieli vaihtuu tiedostamatta sujuvasti ruotsista suomeksi tai meänkieleksi – ihan kesken keskustelun. Millä kielellä nyt tarvittava sana sattuu ensin mieleen juolahtamaan”, kertoo Haaparannan kirjastonjohtaja Anne-Maaria Saransalmi.
Kielten moninaisuus vaikuttaa kirjaston aineistoon ja asiakaspalveluun. Molemmin puolin rajaa on aineistoa monella kielellä, ja henkilökuntakin on kielitaitoista. Tornionlaaksoon kuuluuvat Suomen puolella Tornio, Ylitornio, Pello, Kolari, Muonio ja Enontekiö ja Ruotsin puolella Haaparanta, Övertorneå, Pajala ja Kiiruna.
Övertorneån keskustan eli Matarengin kirjaston lehtilukusalissa ovat sulassa sovussa luetuimmat sanomalehdet eli Dagens Nyheter, NSD, Meän Tornionlaakso ja Pohjolan Sanomat. Suomenkieliset lehdet ovat myös Haaparannan kirjastossa luettuja. Saransalmi kertoo, että juuri lehdet ovat monelle tärkeämpiä kuin kirja-aineisto.
Tornion kirjastotoimenjohtaja Hanna Laitinen arvioi, että Tornion kirjaston päivittäisistä kävijöistä viidesosa asuu Ruotsin puolella. Haaparannan kirjaston asiakkaista arviolta puolet on joko alun perin suomenkielisiä tai kaksikielisiä, mutta Saransalmen mukaan on vaikea sanoa, kummalla puolella rajaa kukin asuu.
Tarkkoja lukuja siitä, kuinka moni kirjastonkäyttäjä on rajan toiselta puolelta, on vaikea saada edes järjestelmästä. Eikä sillä oikeastaan ole merkitystäkään, koska täällä kieli merkitsee enemmän kuin se, kummalla puolella rajaa asutaan. Meänkielinen kielivähemmistö syntyi vuonna 1809, kun Suomi ei enää kuulunut Ruotsille vaan Venäjälle. Yhtenäinen Tornionlaakson kielialue jakaantui kahtia Ruotsin ja Venäjän kesken ja Tornion- ja Muonionjoen länsipuolen suomenkieliset alueet kuuluivat siitä lähtien Ruotsille.
