Harri Annalan mielestä lautapelejä ei pidä aliarvioida. Niiden avulla voi oppia vaikka biologiaa ja taloustietoa.
Helsingin Kirjasto 10:n pokkaritornien välistä sujahtaa esiin pitkä, ystävällisesti hymyilevä mies. Hän on kirjastovirkailija Harri Annala. Vaikka takana on täysimittainen työpäivä, hän on täynnä lämpöä ja virtaa istuessaan alas puhumaan.
”Onpa hauskaa päästä juttelemaan lautapeleistä.”
Annalaa on hauska kuunnella, sillä hän on todella innostunut lautapeleistä ja tietää niistä paljon. Innostus antoi alkusysäyksen sille, että pelit tulivat kaikkien pääkaupunkiseudun kirjastonkäyttäjien ulottuville.
Ensimmäiset hankinnat omilla rahoilla
Syksyllä 2009 Harri Annalaa alkoi vaivata kysymys: ”Miksei Kympissä näy lautapelejä? Kirjastohan on asiakkaidensa olohuone, ja olohuoneissa pelataan lautapelejä!”
Seuraava looginen ajatus oli, että asialle on tehtävä jotain. Niinpä Annala marssi työpisteeltään ostoksille tuttuun pelikauppaan. Rahat hän kaivoi omasta lompakostaan.
Annala toi ensimmäiseltä ostosreissultaan kirjaston hyllyyn kaksi peliä, ja tästä idusta hän alkoi kasvattaa sekä pelien lukumäärää että harrastuksen tunnettuutta.
Nykyisin pelejä on lähes kaikissa pääkaupunkiseudun kirjastoissa, eivätkä ne ehdi kauan hyllyssä maata. Esimerkiksi kutakin Helsingin kirjastojen 2 000 lautapelistä lainataan keskimäärin 12 kertaa vuodessa. Annala korostaa, että vaikka idea syntyi hänen innostuksestaan, oleellisen tärkeää projektin vireillepanemisessa oli Kympin osastonjohtajan Kari Lämsän tuki.
”Jos minulla ei olisi ollut Lämsän kaltaista esimiestä, en olisi päässyt etenemään asian kanssa. Hän antoi minulle tilaa kokeilla ilman turhaa byrokratiaa.”
Työyhteisö tukee villejä ideoita
Helsingin keskustaan vuonna 2005 perustettu Kirjasto 10 on aina ollut erilainen kirjasto. Alun perin Kymppi keskittyi musiikkiin ja tietotekniikkaan. Se on lähtökohtaisesti avoin kokeiluille ja ketterä liikkeissään.
Annala tiedusteli Lämsältä, saisiko hän pienen budjetin lautapelien hankkimiseen, jottei joutuisi rahoittamaan koko kokoelmaa omasta taskustaan. Lämsän ensimmäinen vastaus oli ”totta kai”.
”Tämä on meillä Kympissä tapana. Jos idea on millään lailla toteuttamiskelpoinen, sitä lähdetään työstämään ja testaamaan. Etenkin silloin, jos kyseessä on joku aivan uusi juttu, jota kirjastossa ei ole ennen tehty”, Kari Lämsä kertoo.
Tässä myönteisessä ilmapiirissä ideoita myös syntyy. Ideat uskalletaan sanoa ääneen ja intoa niiden toteuttamiseen piisaa. Kympin henkeen kuuluu, ettei kollegan hulluintakaan ajatusta ammuta alas, vaan työkaverit sparraavat toisiaan.
”Kirjastoissa ajatellaan usein, että projektien pitää olla täydellisen valmiiksi hinkattuja, ennen kuin niitä voi ryhtyä toteuttamaan. Meillä Kympissä lähdetään siitä, että kokeillaan. Aloitetaan pienestä ja keskeneräisestäkin, ja laajennetaan kokemusten ja palautteen perusteella.”
Näin tehtiin myös lautapelien kohdalla. Lämsä kasvatti Annalan pelibudjettia sitä mukaa, kun projekti eteni ja keräsi kiinnostusta.
