Tutkija lukee vapaa-ajallaan dekkareita ja populaaria feminististä kirjallisuutta.
Saara Särmä on tamperelainen tutkija, yksi Feministisen ajatushautomo Hatun johtajista ja kolmen kirjahyllyn omistaja. Olohuoneessaan hänellä on vaaleanpunainen ja keltainen hylly, joista ensiksi mainittu sisältää lähinnä akateemisia opuksia ja tietokirjallisuutta ja toinen vähän kaikkea.
Makuuhuoneen hyllyssä Särmä säilyttää kirjoja, joita hän on parhaillaan lukemassa. Tällä hetkellä niihin kuuluu muun muassa Arundhati Royn The Ministry of Utmost Happiness. Kaunokirjallisuus on kuitenkin hyllyissä vähemmistössä.
”Kaunokirjallisuutta lainaan lähinnä kirjastosta. Nekin, mitä hankin omaksi, laitan yleensä lukemisen jälkeen kiertoon.”
Kuinka paljon luen
”Ajattelen aina olevani ihminen, joka lukee paljon, mutta en lue niin paljon kuin haluaisin. Nuorena luin joka ilta. Nykyään se aika tulee käytettyä helposti tv-sarjoihin. Omistan joitakin satoja kirjoja, en siis kovin paljon.”
Kuinka paljon luen työkirjallisuutta
”Tutkijan ja akateemisen sekatyöläisen työssä lukeminen on aivan olennaista, eli luen jatkuvasti. Tutkimuskirjallisuudessa painottuvat akateemiset artikkelit. Parina viime vuonna olen lukenut myös paljon populaaria feminististä tietokirjallisuutta.”
Ensimmäinen lukemani kirja
”Muistan opetelleeni lukemaan Aku Ankka -lehteä lukemalla. En muista, mikä olisi ollut ensimmäinen varsinainen lukemani kirja, mutta rakkaimpana mieleen on jäänyt Eduard Uspenskin Takuumiehet ja Alas taikavirtaa. Ne luin moneen kertaan.”
Kirja, jonka luin viimeksi
”Kuluneen viikonlopun aikana luin Jussi Adler-Olsenin Vartija-dekkarin, jonka olin varannut kirjastosta. Arviolta puolet lukemastani kaunokirjallisuudesta on dekkareita. Ne ovat hyvää eskapistista viihdettä. Erityinen dekkarisuosikkini viime vuosilta on Freg Vargasin Adamsberg-sarja.”
Rakkain kirjani
”Niitä on monia, edellä mainittu Takuumiehet on yksi. Pikku naisia on toinen. Yhden elämänvaiheen merkittävä ja rakas kirja oli Erlend Loen Supernaiivi. Muumikirjat ovat kulkeneet mukana läpi elämän, ja ne suunnittelen lukevani pian taas uudestaan.”
Suurin kirjapettymykseni
”En muista, mikä olisi tuottanut suuren pettymyksen, mutta ehkä jollain lailla käänteentekevä ärsytyksen ja pettymyksen sekainen tunne tuli Nick Caven Bunny Munron kuolemasta, jota luin muutaman kymmenen sivua. Ajattelin, että nyt riittää tämä keski-ikäisten valkoisten länsimaisten heteromiesten runkkusaagojen lukeminen, joita on maailmankirjallisuus pullollaan. Sittemmin olen pyrkinyt lukemaan enemmän muunlaisten kirjoittajien ja muunlaisista hahmoista kertovia kirjoja.”
Noloin kirjani
“Vaikka yksi hokemani on, että aina saa hävetä ja kärsiä, en oikeastaan nolostele kirjoja tai tv-sarjoja tai musiikkia, vaikka ne jossain arvoasteikossa olisivatkin muka huonoja.”
