Sanotaan, että Pohjoismaissa luetaan paljon jännityskirjallisuutta sen vuoksi, että elämä täällä on muuten niin turvallista. Kun ei tarvitse pelätä tulevansa ammutuksi kotiovelleen aamulla ennen töihin lähtöä, uskaltaa viihdyttää itseään iltaisin hyytävällä sarjamurhaajakirjallisuudella.
Jotkut eivät kuitenkaan halua lukea raakuuksista. Toiset ovat jo ehtineet kyllästyä vereen ja suolenpätkiin. Kun kaikki karmeudet on kertaalleen koettu, voi tulla halu kääntyä takaisin kiltimmän jännityksen pariin. Muutos on näkyvissä myös kustannuspuolella. Viime vuosina pehmodekkareita on ilmestynyt enemmän. Nämä kolme leppoisaa jännityskirjaa uskaltaa kuka tahansa varmasti lukea.
Andrei Kurkov: Kuolema ja pingviini (2006 Otava)
Ukrainalainen Viktor kituuttaa köyhänä ja yksinäisenä kirjailijana neuvostovallan jälkeisessä Kiovassa, jossa vain vahvat jäävät eloon. Kun eläintarha ilmoittaa lopettavansa toimintansa, Viktor adoptoi itselleen kaveriksi pingviinin ja pian sen jälkeen hän saa oudon toimeksiannon, joka asettaa hänet suureen hengenvaaraan. Kafkamainen kierre vie Viktorin ja pingviinin mennessään ja tarinan loppu on vertaansa vailla!
Epätyypillinen ja sympaattinen jännitysromaani miehestä ja pingviinistä jää mieleen pitkäksi aikaa. Kurkovin tarkkanäköiset havainnot avaavat kiintoisasti ukrainalaisten arkielämää Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Haikean melankolista tunnelmaa korostaa kirjailijan toteava kerrontatyyli.
Kai Ekholm: Tähtisilmä (2016 Atena)
1990-luvun lama iskee Heinojen vihannesyritykseen ja velkojien ahdistelema perhe löydetään kuolleena merestä Suomenlinnan edustalta. Mutta vain tyttö on kuollut pudotessaan mereen, muiden kurkut on viilletty auki. Tapaus jää selvittämättä, kunnes se vuosia myöhemmin ilmestyy odottamatta esille, eikä yksityisetsivien Kaljun ja Kiharan auta muu kuin ryhtyä toimeen.
Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm jatkaa Tähtisilmässä rikostutkintaa mainion parivaljakkonsa kanssa. Ekholmin kieli on eläväistä ja sulavaa ja hänen vanhanaikainen tyylinsä hurmaa. Leppeän tarinan lomassa annetaan terävää kritiikkiä poliitikoille, joiden tyhjät lupaukset ajoivat monet suomalaiset valtaviin taloudellisiin vaikeuksiin 1990-luvulla.
Mirjam Lohi: Rouva Suominen välittää: valuneen taikinan tapaus (2018 Teos)
Perheenäiti Sointu Suominen Vuosaaren Aurinkolahdesta keksii ruuhkavuosiensa keskellä ryhtyä kiinteistönvälittäjäksi, mutta toimeksiantoja ei hevin ilmaannu. Lopulta onni potkaisee ja hän saa välitettäväkseen asunnon, jonka omistaja Ester Rönnberg on juuri kuollut oudoissa olosuhteissa. Soinnun neiti etsivä -vaistot heräävät ja hän alkaa selvittää rikosta, johon liittyy muutakin merkillistä kuin kohoamassa ollut taikina.
Mirjam Lohen viehko tarina vähän höhlästä mutta päättäväisestä Sointu Suomisesta ilahduttaa kuplivalla kielellään ja kepeydellään. Vaikka tarina on aurinkoinen, löytää lukija siitä halutessaan tummempiakin sävyjä ja loppuun päästyään toivoo, että Lohi keksisi Soinnulle lisää ratkottavaa.
