Työvoimaa on nykyään kirjastoon tarjolla enemmän kuin on paikkoja.
Pettämättömän mutu-pohjaisen arvioni mukaan hämmentävän monella kirjastolaisella on jonkinlaista muusikko- tai soittelupohjaa. Näkemykseeni vaikuttaa se, että elämäni pyörii äänilevyjen ja musiikin ympärillä niin työpaikalla kuin kotonakin, joten kiinnitän huomiota nimenomaan kirjaston muusikoihin. En niinkään kirjailijoihin, kuvataitelijoihin tai käsityöläisiin, joita heitäkin löytyy pilvin pimein. Ylipäänsä jollain tapaa taiteelliset ihmiset ovat kirjastoissa yliedustettuina. Toki heitä löytyy kaikilta työpaikoilta, mutta etenkin kirjastosta.
Suomen kirjastolaitos on ylläpitänyt musiikkikirjastotoimintaa jo yli 70 vuotta. Varmasti sekin vaikuttaa henkilöstön kiinnostuksen kohteisiin. Kirjastolähtöisiä artisteja on paljon. Kirjastonhoitaja Tuula Amberla sooloartistina ja Liikkuvien Lasten laulajana on kaikille tuttu. Vielä ehkä vähemmän tunnettuja ovat muun muassa Proto-Torvinen, Jukka Nissinen, Jaakko Laitinen ja Lau Nau. Kirjastojengiä löytyy tai on löytynyt esimerkiksi Kissasta, Lasten Hautausmaasta, Oscar H.O.T. Quartetista, Juggling Jugularsista, Flo Leather Jacketista, Sweatmastersista, Devilstompista, Radiopuhelimista, North Carelian Allstarsista, Hundred Million Martiansista, Kiimasta ja Turun Romantiikasta. Kissajoraa-bändin rumpali on päätynyt Suomen kirjastoseuran johtoportaaseen asti.
Tällä hetkellä vapaata työvoimaa on niin paljon tarjolla, että olemme jo jonkin aikaa saaneet valita kirjaston määräaikaistöihin toinen toistaan pätevämpiä eri alojen ammattilaisia. Työvoimapalvelujen tarjoajat ovat huomanneet kirjastotyön olevan haastavaa. Kirjastoissa tarvitaan paitsi aakkoset osaavia, ulospäin suuntautuneita asiakaspalvelijoita, myös monipuolisesti muunlaisia osaajia. Myös taiteenalojen osaajia tarvitaan.
Rovaniemen kaupunginkirjasto on hyvä esimerkki monipuolisesta osaamisesta. Siellä on jo yli kolmekymmentä vuotta järjestetty Kirjastorokki-festivaalia. Tampereen pääkirjasto Metso on myös onnistunut profiloimaan itsensä musiikkiosaajien kirjastona ja kadehdittavan hienojen musiikkitapahtumien järjestäjänä. Tikkurilan musiikkiosastoa käytiin 1990-luvulla ihastelemassa maakunnista asti. Vastikään uudistetussa Lappeenrannan pääkirjastossa on asiakkaille tarkoitettuja työ- ja kokoustiloja nimetty muusikoiden mukaan: Annala, Hynyne, Hyyrynen ja Pave.
Maailma on muuttunut, ja ne ajat ovat menneet, jolloin kirjastotöihin ajateltiin kelpaavan kenen tahansa. Kirjoitin taannoin, että kirjastossa on töissä kutsumusalaan sekä tiukasti sääntöihin ja järjestykseen uskovia, siistin sisätyön kaipaajia ja muualla pärjäämättömiä reppanoita. En silloin tajunnut lisätä listaani muusikoita. Tein listauksen osittain pilke silmäkulmassa, koska ikivanhat stereotypiat kirjastolaisista ovat edelleen tiukassa. Viimeksi näin vitsin kirjaston hyssyttelevistä nutturapäistä Stranger thingsin viimeisen kauden jaksossa.
Pelimanneja löytyy kaikkialta. Telakoilta, rautatehtailta, toimistoista ja pörssiyhtiöistä siinä missä kirjastoistakin. Kirjastoalalle pyrkiviä musikantteja haluan kuitenkin muistuttaa, että musiikki on kallis harrastus, ja sen rahoittaminen kirjastotyötä tekemällä on perin haastavaa.
Kirjoittaja on kirjastonhoitaja Imatralla.
