Etusivu> Kirjastolehti > Kolumni: Lapset kyllä lukevat, mutta kirjastoilla ei ole varaa kirjoihin

Kolumni: Lapset kyllä lukevat, mutta kirjastoilla ei ole varaa kirjoihin

Lainaus kasvaa, mutta kirjastoilla ei ole varaa hankkia kirjoja.

Kirjastojen viime vuosien tilastoja tutkaillessa yksi asia ilahduttaa erityisen paljon.

Ilon aihe on kasvava trendi lasten- ja nuortenkirjojen lainauksessa. Kaunokirjallisuuden lainauksen kasvu on vuosien 2022 ja 2024 välillä on ollut peräti 12 prosenttia ja tietokirjojen kasvu 7 prosenttia. Suomen lapset lukevat, hurraa! Hankintojen kehitys ei kuitenkaan saa ketään hihkumaan. Vuodesta 2022 vuoteen 2023 on kasvua, mutta sitten tulee kunnon notkahdus sekä kaunon että tietokirjojen hankintamääriin.

Miten kummassa kirjastot pystyvät vastaamaan kasvaneeseen kysyntään, jos niillä ei ole varaa hankkia riittävästi uutta ja monipuolista luettavaa lapsille ja nuorille? Miten toteutetaan Kansallista lukutaitostrategiaa ja tehdään lukutaitoyhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jos perusasia eli uusiutuvan ja ajantasaisen aineiston saatavuus ontuu?

 

Tänä päivänä kirjallisuuden hankinnassa täytyy lisäksi ottaa huomioon se, että lukijat ja sellaisiksi oppivat ovat kovin heterogeeninen joukko. Tarvitaan eri kielisiä kirjoja hyvin monenlaisista aiheista, jotta jokainen potentiaalinen lukija löytäisi itseään kiinnostavan kirjan. Yleiskielisten opusten lisäksi täytyy olla tarjolla myös selkokirjoja monenikäisille lukijoille.

Ratkaisuksi ongelmaan ei valitettavasti ihan riitä se, että onhan meillä e- ja äänikirjoja. Ensinnäkin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että suurin osa nuorista lukijoista tarttuu mieluummin painettuun kuin sähköiseen kirjaan. Toiseksi lasten- ja nuortenkirjoja on saatavilla kirjastojen e-kokoelmaan edelleen melko rajatusti. Mutta totta kai e-kokoelma täydentää fyysisiä kokoelmia, ja varmasti osa lapsista ja nuorista lukee kirjoja mieluusti myös laitteelta.

 

Elämme ankeita aikoja, mutta toivon kuitenkin hartaasti, että kirjastoissa jaksettaisiin pitää ääntä lasten ja nuorten kirjallisuusmäärärahojen puolesta.

Toivon myös, että valtakunnan tasolla jollain tavalla turvattaisiin näitä hyvän lukutaidon edellytyksiin kuuluvien aineistojen hankintoja. Pelkät koulukirjat kun eivät tunnetusti riitä sujuvan ja syvällisen lukutaidon saavuttamiseksi eikä kaikilla perheillä ole mahdollisuuksia kotikirjaston kartuttamiseksi.

Kirjoittaja on kirjailija ja kirjastonjohtaja Seinäjoella.